Valvontaa tarvitaan edelleen vanhustenhoidon ja -hoivan palvelujen laadun varmistamisessa

Vanhustenhoito ja -hoiva on kuluneena vuonna noussut kohujen kautta voimakkaasti esille. Valvontaviranomaisille tulleiden epäkohtailmoitusten määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Erityisen paljon kasvua on ollut tämän vuoden alusta alkaen. Esimerkiksi Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella vanhuspalveluista tehtyjen kanteluiden määrä on viisinkertaistunut edellisvuoteen verrattuna.

Epäkohtia ilmenee henkilöstön liian vähäisessä määrässä, palvelujen tarpeen arvioinnissa, hoito- ja palvelusuunnitelmien tekemisessä, lääkehoidossa, sairaanhoidossa, ravitsemuksesta ja asiakas/potilasturvallisuudessa. Yksiköiden johtamisessa on puutteita ja työvuorolistat antavat ristiriitaista tietoa. Omavalvonta ei tunnu toimivan eikä työyhteisössä uskalleta puuttua epäkohtiin esimerkiksi työpaikan menettämisen pelossa.

Ammattilaiset kysyvät minulta usein, mitä heidän pitäisi tehdä, kun työpaikalla on selkeitä laatuongelmia tai virheellistä toimintaa. Olen ohjeistanut ottamaan ensisijaisesti yhteyttä omaan esimieheen tai jos asiat eivät etene, niin hänen yläpuolellaan olevaan henkilöön. Liian usein saan vastaukseksi, että yritetty on, mutta johto ei halua kuunnella tai sitten, että pelolla johtaminen on hiljentänyt työntekijät. Myös luottamusmiehet ja työsuojelun henkilöt ovat kertoneet, ettei heidän viestejään oteta vakavasti. Näissä tapauksissa olen rohkaissut ottamaan yhteyttä aluehallintoviranomaiseen, sillä jos toiminnan puutteet johtavat esimerkiksi epäeettiseen hoitoon ja hoivaan tai asiakas- ja potilasturvallisuuden heikentymiseen, työntekijällä on VELVOLLISUUS viedä asiaa eteenpäin.

Asiakkaita ja potilaita sekä omaisia olen myös ohjeistanut ottamaan yhteyttä ensisijaisesti hoitoyhteisön esimieheen ja yksikön johtajaan. Jos tämä ei johda toivottuun tulokseen, niin potilas- ja sosiaaliasiamies ovat niitä henkilöitä, jotka voivat auttaa esimerkiksi valituksen tai kantelun tekemisessä.

Valitettava uusi ilmiö on se, ettei valvontaviranomaisten ohjausta ei oteta todesta vaan sitä koetellaan jopa käräjöintiin asti. Olen kuullut työnantajan taholta jopa sanottavan, että valvontaviranomaiset puuttuvat liian herkästi toimintaan ja vaikeuttavat työn tekoa. Yksikään valvontaviranomainen ei puutu toimintaan, ellei siihen ole riittäviä perusteluja.

Tällaiselta näyttää vanhuspalvelujen – ja myös vammaispalvelujen – karu puoli. Onneksi vastapainona on hyvin toimivia yksiköitä, joissa hoito ja huolenpito ovat eettisesti ja laadullisesti hyvää. Näitäkin esimerkkejä olisi syytä nostaa useammin esille!

Erinomaista on, että henkilöstömitoitus vanhustenhoidossa ja -hoivassa saadaan nyt kirjattua lakiin. Toisaalta rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei se poista kaikkia ongelmia. Ikäihmisille laatua on, että häntä kuullaan, hänen tarpeensa ymmärretään, palvelukokonaisuus suunnitellaan yhdessä asiakkaan ja omaisen kanssa, henkilökunta on tuttua, turvallista ja ammattitaitoista. Hoidon, hoivan ja kuntoutuksen tulee olla oikea-aikaista ja oikein kohdennettua. Riittävien resurssien lisäksi tarvitaan asennemuutosta ja arvojen kirkastamista joka tasolla.

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

 

 

Jätä kommentti

*