Vammaisten oikeudet eivät toteudu – kielteinen suhtautuminen vammaisiin on jopa lisääntynyt

 

Suomi on allekirjoittanut YK:n vammaisoikeuksien sopimuksen 10.6.2016 ja se on näin ollen osa Suomen velvoittavaa lainsäädäntöä. YK-sopimuksen mukaan esteettömyyden ja saavutettavuuden avulla on mahdollistettava vammaisten henkilöiden itsenäinen elämä ja täysmääräinen osallistuminen kaikilla elämänalueilla.

Esteettömyydessä ei ole kyse vain liikkumisen esteettömyydestä. Siinä otetaan huomioon myös esimerkiksi näkemiseen, kuulemiseen, kommunikaatioon ja sähköiseen viestintään liittyvät asiat. Saavutettavuudella tarkoitetaan verkkopalveluita, sovelluksia ja julkaisuja sekä palvelujen saavutettavuutta, välineiden käytettävyyttä, tiedon ymmärrettävyyttä ja mahdollisuutta osallistua itseä koskevaan päätöksentekoon.

Esteetön ympäristö on välttämätön monille ihmisryhmille, mutta se auttaa suuresti myös muita tilojen käyttäjiä. Esimerkiksi tavaroiden kuljettaminen, siivous ja tilojen huolto helpottuvat, kun ei ole kynnyksiä, portaita tai jyrkkiä luiskia. Esteettömyys ei yleensä maksa rakennusvaiheessa “esteellistä” enempää, kyse on hyvästä suunnittelusta ja suunnitelmien toteuttamista.

 

Esteettömyydessä ja saavutettavuudessa edelleen isoja puutteita

Keväällä 2018 Vammaisfoorumi toteutti kyselyn vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisesta Suomessa YK:n vammaisyleissopimuksen voimassaoloaikana eli vuosina 2016–2018. Kyselyssä selvitettiin muun muassa esteettömyyden ja saavutettavuuden toteutumisesta Suomessa sopimuksen voimaantulon jälkeen.

Esteettömyyteen liittyviä ongelmia on kyselyn mukaan koettu melko usein tai jatkuvasti julkisissa tiloissa (38 %) sekä katu- ja puistoalueilla (20 %). Julkisten tilojen osalta ylivoimaisesti suurin osa kyselyyn vastanneista kommentoi rakennusten sisäänkäyntien esteellisyyttä liikkumis- ja toimimisesteisten kannalta. Katu- ja puistoalueilla jalkakäytävien korkeat reunat, portaat ja liian jyrkät luiskat ovat talvikunnossapidon ohella yleisimpiä huolenaiheita. Kyselyn mukaan saavutettavuuteen liittyviä ongelmia on melko usein tai jatkuvasti tiedotuksessa ja viestinnässä (28 %), eniten puutteita on tekstimuotoisessa viranomaisviestinnässä ja hätäviestinnässä.

Sosiaalinen esteettömyys liittyy asenteisiin, yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen sekä ilmapiiriin, jossa jokainen voi toimia ilman pelkoa syrjinnästä, väheksymisestä tai kiusaamisesta. Kyselyn mukaan puutteita on tiedonsaannissa ja asiallisessa kohtelussa. Syrjintää tiedonsaannissa kokevat alle 25-vuotiaat vastaajat, heistä syrjintää koulussa ja opiskeluissa sekä sosiaalipalveluissa ja työelämässä on kokenut 53 %. Yli 25-vuotiaista syrjintää on kokenut noin 30 %. Eniten epäasiallista kohtelua kokevat alle 25-vuotiaat, 69 % ja yli 65-vuotiaat, 41 %.

 

Huono käytös vammaisia kohtaan lisääntynyt

Huolestuttavaa on myös se, että monille vammaisille tai esimerkiksi epämuodostumista kärsiville ihmisille on arkipäivää joutua herjaamisen kohteeksi. Mitä näkyvämpää erilaisuus on, sitä todennäköisempää on joutua silmätikuksi. Vammaisfoorumin tekemän laajan verkkokyselyn perusteella huono käytös vammaisia kohtaan on entisestään yleistynyt. Kyselyyn vastanneista noin 1500 vastaajasta liki puolet koki, että vammaisten henkilöiden ihmisarvon kunnioittaminen on vähentynyt viimeisen kahden vuoden aikana. Halventavaa tai vähättelevää kohtelua melko usein tai usein kertoi kokeneensa lähes kolmannes vastaajista, ja noin neljäsosan mukaan jopa heidän oikeuttaan elämään on kyseenalaistettu.

 

Mitä voidaan tehdä?

Rinteen hallituksen ohjelmassa on otettu vahva painotus vammaisten aseman ja oikeuksien parantamiseksi. Heidän omaa ääntään halutaan kuuluville palveluiden kehittämisessä ja tunnistetaan tarve myös yksilöllisiin palveluihin. Vammaisia ihmisiä ei nähdä vain palveluiden kohteena tai kuluna vaan heidät halutaan saada mukaan yhteiskunnan toimintaa esimerkiksi koulutukseen ja välityömarkkinoihin panostamalla. Tärkeää on, ettei vammaisia kohdella yhtenä joukkona, vaan pystytään luomaan heidän elämän tilanteeseensa sopivia palveluita ja polkuja heitä itseään kuunnellen ja heidän mielipiteitään kunnioittaen.

Erityisesti kyse on myös asenteista ja tahtotilasta! Yksi helppo keino esimerkiksi esteettömyyden parantamiseksi olisi esteettömyysasiantuntijoiden tehokkaampi hyödyntäminen palvelujen suunnittelu- ja kehittämistyössä (muun muassa vanhojen rakennusten korjausrakentaminen, digisovellusten tekeminen) ja vammaisten henkilöiden mukaan ottaminen kokemusasiantuntijoiksi palveluiden ja muiden toimintojen suunnitteluun, toteutukseen, tutkimukseen ja arviointiin. Myös hankinnoista vastaavien hankintaosaamista esteettömyydestä ja saavutettavuudesta tulisi lisätä.

Samoin selkokielen käyttö on tärkeä osa saavutettavuutta. Selkokieli on kieltä, jossa käytetään helppoja sanoja ja rakenteita, ja jota on näin helpompi ymmärtää. Se auttaa ihmisiä, joille lukeminen on vaikeaa tai jotka eivät osaa hyvin suomea. Tähän ryhmään kuuluu vammaisia, mutta myös ikäihmisiä ja maahanmuuttajia. Selkokielestä hyötyviä arvioidaan Suomessa olevan jopa puoli miljoonaa eli noin kymmenen prosenttia väestöstä. Eräänä hyvänä esimerkkinä on sanomalehti Karjalainen, joka on alkanut tarjoamaan myös selkokielisiä juttuja lukijoilleen.

Uusi vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta aloitti työnsä 1.9.2019. Neuvottelukunnan tehtävänä on koordinoida YK:n vammaissopimusta Suomessa. Toivottavasti neuvottelukunta saa vauhtia vammaisten oikeuksien toteutumiseen Suomessa.

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

 

 

Kommentit

  • Seija Lappalainen

    Vammaisten kohtelu on todella huonontunut .
    Heidät heitetään mielellään ulos jopa kuntoutuksesta joidenkin palvelun tuottajien taholta .
    Jos käyttää pyörätuolia saa kuulla esim .
    että ethän sinä kuule, etkä tajua mitään.
    Vaikka luulen, että moni vammainen ymmärtää asioita paljon syvemmältä ja nokkelammin kuin ei-vammaiset.
    Kaukana on tasa-arvo tänä päivänä.
    Stigmaa kun kantaa, sitä ymmärretään,
    että koko ihminen on pelkkä kuluttaja.
    Sattuu joskus kipeästi. Sanat unohtuvat,
    mutta arvet jää.
    Onko tässäkin asiassa menty pian sata vuotta taaksepäin.
    Älyä päähän hyvät ei-vammaiset ystävät.
    Yst. Seija Lappalainen, Vieremä

  • Eila Hautala

    Seija Lappalainen, kirjoitit aivan oikein, että vammaiset heitetään ulos jopa kuntoutuksen piiristä. Meidän perhe piirissä tuosta on vankka todiste. 2014 lapsenlapseni vammautui todella vaikeasti mopo onnettomuudessa joka oli autoilijan syytä. Nyt eletään vuotta 2019 eikä nuorimies saa Kelan tai Vakuutusyhtiön kuntoutusta vaan joutuu maksamaan itse kaiken esim. fysio-ja toimintaterapiat yms.
    Koemme, että hänen kohdallaan ei mikään oikein onnistu.
    Voidaan kyllä puhua ja kirjoittaa kauniita sanoja Suomen vammaisten oloista mutta totuus on toinen.
    T:Eila

  • Hannele Ilomäki

    Kansanedustaja Mäkisalo – Ropponen on tiivisätänyt asiat hyvin tiiviiksi tosiasioiden pohjalta.

    Valitettavasti Suomessa on monet asiat todella huonosti tai huonosti, vaikka YK – vammaisten ihmisoikeussopimukseen raportoidaan varmasti kaunisteltua kieltä, mikä ei välttämättä pidä paikkaansa. Järjestöillä on mahdollisuus tehdä rinnakkaisraportti, mitä lie pitävät sisällään, sitä en tiedä.

    Suomessa on erinomainen lainsäädäntö, kyse on myös siinä miten viranomaiset ymmärtävät lainsäädännön, kun tässä tapahtuu usein tulkinnanvaraa, että kaksi tai useampi ihminen ymmärtää lain eri tavoin.

    Ihmiset ovat asenteittensa vankeja, kun asennoituu huonosti tai holtittomasti erilaisuutta kohtaan. Arkkitehdit, puistoalueen suunnittelut tms. halutaan tehdä aina hienoiksi ja erikoiksi, jolloin unohtuvat fyysiset estettömyysedellytykset, tämä on surullista, sillä hienot suunitelmat tehdään toteuttaen ja jälkeenpäin kuullaan haukut, ettei tämä sovellu tietyille vammaisryhmille. Tätä ei huomioida varhaisessa suunnitteluvaiheessa, miten tulee tehdä hyvä ja toimiva ratkaisu kaikille sopiviksi. Kun aletaan suunnittelemaan jotain hienoa, oli kyse rakennuksesta tai puistosta, niin esteettömyysasiat pitää huomioida aina.

    Saavutettavuus – palvelut yms. ei aina ole yhdenvertaisia eri kielten parissa. Suurin osa kansalaista puhuu suomenkieltä, vaikka keskuudessamme tiedostamatta tai tiedostaen elää myös viittomakieliset kansalaiset, heitä ei vain huomaa keskellä toria, kuka ei kuule ja kuka kuulee. Kielelliset arvot ei ole edelleen Suomessa kiitettävää tasoa, kehitettävää on vielä niin paljon. Esimerkkinä mainittakoon, että massatapahtuimissa ei ole edelleen viittomakielentulkkaus järjestetty järjestelijän toimesta. Joskus niitä voi olla, mutta se on sidoksissa tiettyyn kellonaikaan, kaikki eivät välttämättä silloin pääse. Pitää olla laajennettu ja vapaampi tarjonta, joka sopii jokaisille silloin kun passaa.

    Yhdenvertaisuus – puhutaanpa työllisyydestä. Jokaisilla on Suomen perustuslain 18 § mukaan oikeus toimeentuloon. Työantajien ensimmäinen virhe on palkata kuuleva tehtävään, koska heidän mielestä kuurot eivät sovellu jotain toimea hoitamaan ollenkaan, kun ei voi kommunikoida. Tämä on yleinen virhe lähes kaikilla työantajilla. Harva uskaltaa palkata kuuron sellaiseen tehtävään, joka on näkyvillä. On olemassa työelämätulkkaus, jota voidaan käyttää työpaikalla asioiden hoitamiseen, asiakaspalveluun tms. En näe työllistymisessä mitään ongelmaa, mikä estäisi kuuron työllistymisen, mutta tositilanne on toinen juuri tämän asennevammaisuuden vuoksi. Ennakkoluulot syöttää ihmisten asennevammaa, eivät uskalla rohkeasti kysyä, voidaanko näin oikeasti tehdä. Tietoja voi saada laajasti, kysyäkin suoraan, miten tulisimme toimeen tms. Minulla on elämässäni ollut muutama esimies, joka ei ole tuntenut kuurojen maailmaa, oli hieno tilaisuus opettaa heitä ja avaamaan heidän silmät, että mekin osaamme ties mitä. Haluaisin työllistyä, haen moniin työpaikkoihin (olen myös hakenutkin), mutta lopputulos: kuuleva vei paikan, koska hänellä on kokemusta ja kuulee. Miten ihmeessä voin kartuttaa työkokemusta, kun ei palkata töihin ja miten voin näyttää, ettei kuurouteni ole este työllistymiselle? Pallo on nyt teillä, työantajat.

    terveisin; Hannele Ilomäki

  • Merja Mäkisalo-Ropponen

    Hyvät Seija, Eila ja Hannele! Kiitos Teille, kun kirjoititte omia esimerkkejä siitä, etteivät vammaisten oikeudet todellakaan toteudu Suomessa. Kissa on nostettava pöydälle ja asiasta puhuttava avoimesti, sillä Suomi on ratifioinut vammaisten oikeuksien sopimuksen ja se velvoittaa meitä!

Jätä kommentti

*