Vammaisten oikeuksien edistäminen hyvinvointialueilla

Vammaiset ovat maailman suurin ja syrjityin ihmisryhmä. Arviolta 15 % maailman ihmisistä on tavalla tai toisella vammaisia. Vaikka Suomessa tilanne on kansainvälisesti verrattuna kohtuullisen hyvä, niin tosiasiassa vammaisten ihmisten yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet ja palveluiden saaminen eivät ole vielä täysin toteutuneet Suomessakaan.

Ongelmat ja haasteet tulivat esille esimerkiksi keväällä julkaistussa yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksessa. Viimeisen neljän vuoden aikana yhdenvertaisuusvaltuutettuun on otettu yhteyttä eniten vammaisuuteen ja alkuperään perustuvaan syrjintään liittyen.

Vammaisten oikeuksien sopimus

Suomi on ratifioinut YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen jo vuonna 2016. Sopimuksella taataan vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet. Tämän sopimuksen tulee ohjata myös hyvinvointialueiden toimintaa ja valtuutettujen tulisikin tutustua sen sisältöön ja velvoitteisiin.

Keskeistä on varmistaa vammaisten henkilöiden oikeuksien tasa-arvoinen toteutuminen sekä heidän äänensä kuuleminen kaikessa päätöksenteossa. Kaikilla tulee olla yhtäläinen oikeus osallistua täysipainoisesti ja olla osana yhteiskuntaa.

Sopimus velvoittaa myös huomioimaan vammaisten henkilöiden erityistarpeet ja takaamaan vammaisille samat yhteiskunnallisen osallistumisen mahdollisuudet kuin kaikille muillekin. Lisäksi sopimus korostaa yleisen asennemuutoksen tärkeyttä, stereotypioiden ja ennakkoluulojen poistamisen merkitystä ja yleistä tietoisuuden lisäämistä vammaisten aseman edistämiseksi ja ihmisoikeuksien toteutumiseksi.

Vammaisneuvoston tehtävät

Sopimuksen määräykset edellyttävät, että kaikissa vammaisia koskevissa asioissa vammaiset henkilöt otetaan mukaan heitä koskevien asioiden suunnitteluun ja heitä koskevaan päätöksentekoon. Tämä tarkoittaa myös vammaisneuvostojen ja kokemusasiantuntijoiden vahvaa hyödyntämistä nyt toimintaansa aloittavilla hyvinvointialueilla.

Laki hyvinvointialueista edellyttää, että hyvinvointialueilla on oltava vammaisneuvosto, joka tekee yhteistyötä kuntien vammaisneuvostojen kanssa. Neuvostossa tulee olla riittävästi edustettuna eri vamma- ja sairausryhmät sekä heidän omaisiaan ja järjestöjä.

Lain mukaan vammaisneuvoston tehtäväkenttään kuuluu toimintoja, joilla on merkitystä vammaisten henkilöiden elinolosuhteiden ja heidän tarvitsemiensa palveluiden kannalta. Neuvostolle tulee antaa riittävästi tietoa esimerkiksi ajankohtaisista hankkeista ja varata vaikuttamismahdollisuus päätösten valmistelussa. Neuvostojen rooliin kuuluu esimerkiksi aloitteiden, lausuntojen ja kannanottojen tekeminen sekä osallistuminen alueellisen hyvinvointikertomuksen laadintaan.

Tämän lisäksi hyvinvointialueilla on tärkeää saada vammaisneuvoston edustus jokaiseen lautakuntaan tai vastaavaan, jotta esimerkiksi vammaisvaikutusten arvioinnit tulevat varmasti tehtyä. Pohjois-Karjalassa, Siun sotessa, päätettiinkin keväällä, että kaikki hyvinvointialueen vaikuttajaelimet, mukaan lukien myös vammaisneuvostot, saavat läsnäolo- ja puheoikeuden hyvinvointialueen lautakuntien kokouksiin.

Eduskunnan tarkastusvaliokunta kiinnitti viime keväänä lausunnossaan huomiota lainsäädännössä oleviin ihmisvaikutusten arvioinnin puutteisiin ja nosti siinä esille myös vammaisvaikutusten arvioinnin tärkeyden. Selvityksen mukaan yksi keskeinen syy puutteisiin on tiedon puute. Päättäjillä ei ole tietoa vammaisista ihmisistä ja heidän oikeuksistaan. Myös yleinen tietopohja ja tiedonkeruu ovat huteria. Samat ongelmat siirtyvät helposti myös hyvinvointialueille

Vammaisvaikutusten arviointia tarvitaan, sillä vammaisten oikeudet eivät toteudu vain vammaispalveluita kehittämällä vaan yhdenvertaisuusajattelun valtavirtaistamisella. Jokaisessa päätöksessä tulee pohtia, pystyvätkö vammaiset olemaan osallisia, minkä takia vammaisneuvoston edustus jokaisessa lautakunnassa on erittäin tärkeää. Seuraavaksi olisi hyvä saada vammaisasiahenkilö potilas- ja sosiaaliasiahenkilön rinnalle. Nykyiset potilas- ja sosiaaliasiamiehet eivät pysty useinkaan riittävästi paneutumaan vammaisten henkilöiden erityistilanteisiin.

Vammaispalvelut mahdollistavat yhdenvertaisen osallistumisen

Jotta vammaisten osallisuus yhteiskuntaan voisi toteutua tarvitaan toimivia vammaispalveluita. kuten esimerkiksi kuljetuspalveluita ja henkilökohtaisen tuen palveluita. Vammaispalveluissa ei ole kyse ylimääräisestä lisäpalvelusta, vaan lailla turvatusta oikeudesta yhdenvertaiseen osallistumiseen yhteiskunnassa.

Palveluissa on aina lähdettävä liikkeelle yksilön tarpeista. Tämä tarkoittaa myös positiivista erityiskohtelua eli on pystyttävä luopumaan ”kaikille kaikkea saman verran ja samalla tavalla” – toimintamallista. Positiivista erityiskohtelusta on säädetty yhdenvertaisuuslaissa.

Positiivisen erityiskohtelun tarkoituksena on, että kaikilla olisi myös käytännössä mahdollisuus yhdenvertaisiin oikeuksiin. Toisin sanoen positiivinen erityiskohtelu on usein yhdenvertaisuuden edellytys.

Vammaispalvelulain uudistus tulee tänä syksynä eduskuntaan ja valitettavasti minun on todettava, että valmista ei tule vieläkään, jos tavoitteena pidetään YK:n vammaissopimuksen tavoitteita. Monia asioita saadaan kyllä paranemaan, mutta epäkohtia jää edelleen. Kunhan lakiesitys annetaan eduskunnalle, niin vammaisneuvostojen on tärkeää paneutua asiaan ja omalta osaltaan huolehtia, että lakia lähdetään noudattamaan.

Jätä kommentti

*