Olen tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtajana mukana Sitran Erätauon kehittäjäryhmässä. Ryhmän tarkoitus on luoda yhteiskunnallisen keskustelun malli, jonka avulla vahvistetaan ihmisten osallisuutta yhteiskuntaan, luottamusta toisiinsa, ymmärrystä tulevaisuuden kehityssuunnista ja niiden kytkeytymisestä päätöksentekoon. Tavoitteena on luoda toimintatapa, jolla saadaan mukaan varsinkin ne, jotka eivät yleensä osallistu tämän kaltaisiin tilaisuuksiin sekä ne, jotka eivät koe yhteiskunnallista keskustelua luontevaksi. Kehittämistoiminnan taustalla on huoli siitä, että keskustelun kärjistyttyä yhteiskunnassa ihmiset eivät halua osallistua keskusteluun. Se taas on uhka yhteiskunnan demokratialle. Demokratia vaatii juuri nyt puolustajia ja rakentavalle yhteiskunnalliselle keskustelulle nykyisessä epävarmuuden maailmassa on erityinen tarve.
Martti Ahtisaari on omassa rauhanneuvottelutyössään todennut, että aseilla voidaan lopettaa väkivalta, mutta rauhaa sillä ei saada. Vuoropuhelu on ainoa keino, jolla voi oppia ratkomaan konflikteja niin maailman kriisipesäkkeissä kuin kotona, kouluissa tai työpaikoilla. Konfliktit ovat ihmisten aikaansaamia ja ihmiset pystyvät ne myös lopettamaan. Erätauko-hankkeessa haluamme kehittää mallin, jossa kansalaisille luodaan tasavertaiset mahdollisuudet osallistua oppivaan ja rakentavaan vuoropuheluun.
Uskon, että poliittinen keskustelukin voi parhaimmillaan olla yhdessä oppimista! Samaa mieltä ei asioista tarvitse olla, mutta esimerkiksi toista arvostava kuuntelu voi laajentaa maailmankuvaa, vaikka oma mielipide ei muuttuisikaan.
27.11.2017 järjestetään eduskunnan Pikkuparlamentissa oikeusministeriön ja Sitran yhteistyönä tulevaisuuden kyselytunti, jossa kansalaiset ja päättäjät asettuvat saman pöydän ääreen keskustelemaan ajankohtaisista kysymyksistä. Puhetta tulee tilaisuuteen johtamaan eduskunnan 1. varapuhemies Mauri Pekkarinen. Paikalla on myös ministereitä ja tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtajana käytän pyydetyn kommenttipuheenvuoron.
Jos tiivistetään oppivan keskustelun periaatteet, ne ovat seuraavat (Sitra):
– Anna jokaiselle aikaa kertoa omista kokemuksistaan.
– Pyri liittämään oma puheesi siihen, mitä toiset ovat sanoneet.
– Kohdista sanasi selvästi toisille ja kysy suoraan toisten näkemyksiä.
– Arvosta kokemusten erilaisuutta ja pyydä kertomaan niiden taustoista.
– Mieti ja tutkikaa myös yhdessä esiin tulleiden näkökantojen eroja ja yhteyksiä.
Jokainen voi miettiä, onko tällainen keskustelu ylipäätään mahdollista ja soveltuuko se esimerkiksi poliittiseen keskusteluun. Itse ajattelen, että vuoropuhelu on sosiaalista pääomaa, jota voi verrata lukutaitoon. Se on myös samalla tavalla opittavissa ja sovellettavissa kaikkialle!
Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Ari Niemeläinen
Sitran oppivan keskustelun periaatteet olisi juntattava jokaiseen kalloon, myös poliitikoille! Poliitikkojen keskusteluja ja mielipiteitä tiedotusvälineistä kuunnellessa ja lukiessa tulee sellainen kuva, että noista viidestä kohdasta yksikään ei ole mennyt perille. On vain minun tai meidän (puolueemme) mielipide hamaan tappiin asti. Kuka myöntää joskus reilusti olleensa edes jossakin asiassa väärässä ja kuultuaan vastapuolen perustelut mielipiteeseensä, muuttaneensa kantansa täysin.
Merja.makisalo-ropponen
Ari, kiitos palautteesta. Vaikea taito kaikille – erityisen vaikea poliitikoille! Kaikki voimme opetella ja vähän kerrassaan oppia.
Merja.makisalo-ropponen
Ari, kiitos palautteesta. Vaikea taito kaikille – erityisen vaikea poliitikoille! Kaikki voimme opetella ja vähän kerrassaan oppia. Kysymys on tahdosta!
inga backman
Just näin, kuten Ari Niemeläinen kirjoittaa. Huono esimerkki politiikkojen tämän hetken keskustelun tasosta oli torstain 2.11. A-talk (TV1). Se ei ollut toista eikä toisen mielipidettä arvostavaa keskustelua eikä kuuntelua, vaan riitelyä, päällepuhumista, toisen syyllistämistä, ilkkumista ja viitta vaille vihapuhetta.
Ja huom! Keskustelemassa oli kaksi puolueen puheenjohtajaa (Antti Rinne ja Touko Aalto), yksi ministeri (Antti Häkkänen) ja yksi ”tavallinen” kansanedustaja (Antti Kurvinen).
Ja miten politiikkoihin voi enää luottaa, kun jokainen tosiaan tavoittelee ensin omaa etuaan, sitten puolueen etua ja vihon viimeksi kansalaisten etua.
Luottamus ansaitaan ja sen voi menettää vain kerran, myös politiikassa.
Vie Merja nuo kirjoittamasi viisi prinsiippiä kolleegoittesi ”kalloihin” ja viesti niitä heidän toimintatapoihin.
Tahto/halu toki ovat tärkeitä, mutta kyky/taito ratkaisee. Eli oppimisen paikka Arkadian mäelle ja väelle, erikoisesti.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Hyvä Inga, oikeassa olet, mutta jos ei ole tahtoa, ei yleensä ole kykyäkään. Minun on tietysti vaikea ”takoa muiden kalloihin” mitään, koska luulen, että vain omaa toimintaansa voi muuttaa. Lupaan kuitenkin kovalla äänellä puhua asiasta – ja opetella itse.