Yhdenvertaisuus ei vielä toteudu!

Tiistaina oli Pikkuparlamentin kansalaisinfossa Eduskunnan Vammaisasiain yhteistyöryhmän ja Kehitysvammaliiton järjestämä keskustelutilaisuus eduskunnan käsittelyssä olevasta vammaispalvelulaista. Tilaisuudessa kuultiin eri vammaisjärjestöjen ja eduskuntaryhmien puheenvuoroja. Lakiesityksen tavoitteena on saada vammaisten tarvitsemat palvelut takaamaan yhdenvertaisuus, osallisuus ja ihmisarvoinen elämä. Tämä edellyttää toimivaa ja esteetöntä elinympäristöä, toimintakykyä edistäviä palveluita sekä yksilöllistä apua ja tukea. 

Lakiesitys on tarpeellinen, sillä yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi on vielä paljon tekemistä. Tulkkaus- ja kuljetuspalveluiden ongelmat ovat tästä yksi esimerkki. Vammaisjärjestöjen edustajien mukaan lakiesitys parantaa vammaisten asemaa, vaikka se on edelleen joiltakin osin puutteellinen. Eduskunta sai hyvää evästystä lakiesityksessä olevista puutteista. 

Kaikkien aistien esteetön ympäristö on oltava tavoitteemme, sillä se on kaikille hyvä ympäristö. Esteetön rakentaminen ei tule sen kalliimmaksi kuin muukaan rakentaminen, jos asia huomioidaan suunnittelun alusta alkaen. Lisäksi tarvitaan yhdenvertaisuuden mahdollistavat palvelut – siitä uudessa vammaispalvelulakiesityksessä on kysymys. 

Lakiesityksen mukaan jatkossa palveluiden saamiselle ei aseteta enää ikä- tai diagnoosiperusteita. Toivottavasti tämä asettaa myös muistisairaat ja mielenterveyskuntoutujat yhdenvertaiseen asemaan muiden vammaisten kanssa. Kansainvälisesti muistisairaudet ymmärretään neurologisiksi vammaissairauksiksi, mutta Suomessa ei perinteisesti ole ollut näin. Tämä on johtanut siihen, että muistisairaat eivät ole saaneet vammaispalvelulain mukaisia kuljetus- tai henkilökohtaisen avun palveluita. Sama ongelma on koskenut mielenterveyskuntoutujia.  

Eduskunnassa on myös käsittelyssä yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomus. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa on asiantuntijakuulemisissa tuotu esille ongelmia vammaisten yhdenvertaisista mahdollisuuksista osallistua työelämään. Yksi ongelma on se, että työnantajat eivät ole tietoisia mahdollisuudesta saada korvausta työpaikalla tehtäviin kohtuullisiin mukautuksiin, joiden avulla vammaisen työskentely mahdollistuu. Tämä on johtanut muun muassa siihen, että muistisairaus-diagnoosin saatuaan henkilö joutuu jäämään eläkkeelle, vaikka kohtuullisten mukautusten avulla hän voisi vielä jatkaa työelämässä.