Olipa kerran muinainen kisa jossa kaksi miestä taisteli kukistaakseen toisensa, ainoina sääntöinään puremisen ja silmiin sorkkimisen olleen kielletty.
Yksi taistelun harrastajista tapasi kirjoitella ylös pistämättömiä sutkauksia mielensä syövereistä.
Kyseinen mies oli nimeltään Platon.
Tämä kisa oli antiikin olympialaisten huipentuma, nykyaikaisen vapaaottelun esimuoto nimeltään Pankration (kreikkaa, tarkoittaen ”kaikki voimat”) jota arvostettiin äärimmäisenä fyysisenä ja henkisenä testinä.
Viimeisen kahden vuoden aikana olen huomannut että joillain tuttavillani on todella vääristyneitä käsityksiä vapaaottelusta. Asia sapettaa minua siinä määrin että tämä blogi on oiva tilaisuus paasata aiheesta.
Minulle on sanottu: ”Miksi haluat lähteä mukaan johonkin näin rajulta ja väkivaltaiselta vaikuttavaan touhuun? Eihän toisia saa lyödä tai vahingoittaa, ei se ole kivaa eikä oikein. En tykkää tuosta hakkaamisesta ollenkaan.”
Näin ajatteleva ihminen on sekoittanut mielessään kamppailu-urheilun kontrolloidun ottelutilanteen ja väkivaltaisen kadulla – tai valitettavasti jopa kotona – tapahtuvan pahoinpitelyn keskenään. Tämä väärinkäsitys on oikaistava. Pahoinpitelyssä toinen osapuoli on väkivallan uhri. Kamppailu-urheiluun sen sijaan kuuluu että molemmat ottelijat menevät kamppailuun vapaaehtoisesti, henkisesti ja fyysisesti valmistautuneina ja usein verisissäkin MMA-otteluissa erän tai matsin päätyttyä ottelijat hymyilevät, halaavat toisiaan iloisesti vitsaillen ja toisen hyvää suoritusta kehuen. Missä on siis se viaton uhri tai paha tappelupukari? Aivan, tästä touhusta kumpaakaan ei löydy.
Pelko ja epävarmuus aiheuttavat konflikteja. MMA-ottelija on riisunut fyysisestä konfliktitilanteesta mystisyyden ja epävarmuuden pois, ja se muuttaa koko homman. Ammattiottelijalle ei tule ”taistele tai pakene” -stressireaktiota nakkikioskilla äänekkäästi suutaan soittavasta humalaisesta. Hän voi suhtautua suunsoittoon tyynesti koska hän tietää että tilanne on hallussa, mitään hätää ei ole eikä ketään tulla satuttamaan. Ei itseä eikä humalaista. Hän tietää mihin hän pystyy ja hän osaa myös arvioida mihin se humalainen pystyy tai ei pysty. Kaikki on ok ja känniselle rakkarille voi sanoa ystävällisesti vaikka että hyvää illanjatkoa.
KAMPPAILU LUJITTAA LUONTOA
Moni antiikin Kreikan filosofi harrasti Pankration-nimistä kamppailulajia joka muistuttaa paljon nykyistä vapaaottelua. Muinaisen Japanin samurailla oli tavoitteenaan oppia jujutsun lisäksi kukkien asettelua, teeseremonian järjestämistä ja runojen kirjoittamista.
Jotain kauneutta, jotain hienoutta nämä historian arvostetut filosofit ja soturirunoilijat ovat kamppailussa nähneet.
Kenties he uskoivat, että äärimmäinen fyysinen koetus ja tahtojen mittely kanssaottelijan kanssa on hyväksi luonteelle opettaen vaatimattomuutta, toisen kunnioittamista ja periksiantamattomuutta. Ottelemisen taustalla oleva syvin tarkoitus ei ole tuottaa vahinkoa toiselle vaan kukistaa omat pelot kohtaamalla pelottava tilanne.
Kamppailulajit ja vapaaottelu ovat työkaluja ihmisenä kasvamiseen.
SUVAITSEVAISUUTTA AVOIMIN MIELIN
Jokaisella on pimeä puoli tai ainakin alitajunnassa uinuva luolamiesvaisto, jäänne metsästäjä-keräilijä -ajoiltamme. Uskon vakaasti että sen kieltäminen ja tukahduttaminen johtaa perheväkivaltaan, riippuvuuksiin, masennukseen ja v***umaiseen käytökseen kanssaihmisiä kohtaan. On hyvä että jokaiselle löytyy kanava purkaa tätä ikiaikaista alitajuista tarmoa eikä sen tarvitse jokaisella olla vapaaottelu. Se voi olla jalkapallo, lenkkeily tai mikä tahansa itsensä haastaminen fyysiseen rasitukseen. Eritoten nuorisolle olisi erittäin kasvattavaa opettaa kamppailuharrastuksen myötä häviämisen taito elämässä ja näyttää myös miten kova työ kantaa hedelmää.
Vaikka en suhtaudu MMA:ta paheksuviin ihmisiin negatiivisesti sillä asia johtuu vain tietämättömyydestä ja vääristä, pinttyneistä stereotypioista, olen huomannut että miltei jokaisen kohtaamani kritisoijan yhteinen nimittäjä on että he eivät pidä urheilusta, he eivät seuraa urheilua eivätkä he harrasta urheilua. Jokainen voi itse päättää haluaako liikkua vai ei, mutta pitäisi myös osata kunnioittaa niitä jotka harrastavat jotain mikä ei itseä kiinnosta. Avoimin mielin tarkasteltuna voi löytää jopa jotain positiivista itselle epämieluisastakin asiasta, arvostaen niitä jotka uskaltavat heittää itsensä peliin.
Sen sijaan kaikki tapaamani vapaaottelijat ovat poikkeuksetta muita tuntemiani ihmisiäni ystävällisempiä ja rauhallisempia, eikä tämä ole edes liioittelua. Yksi isoimmista tekijöistä miksi haluan harrastaa MMA:ta on se että siellä treeneissä käyvä porukka on aina yhtä hilpeää ja ilmapiiri aina positiivisen kannustava. Uskon tämän johtuvan siitä että nämä ottelijat käyvät päivittäin läpi todella uuvuttavan treenaamisen ja saavat siten tuuletettua jokapäiväisen elämän synnyttämät höyryt korvien välistä.
Päätän tämän kirjoituksen Sokrateksen sitaattiin. Yritin etsiä suomennosta netistä melkein tunnin, saaden selville vain että ko. sitaatti esiintyy Ksenofonin sokraattisessa dialogissa Muistelmia:
“No man has the right to be an amateur in the matter of physical training. It is a shame for a man to grow old without seeing the beauty and strength of which his body is capable.”
Taistelufilosofi kuittaa.
T.
kukkavuori
Hyvä juttu! Mielenkiintoista luettavaa. Kiinnostaisiko tehdä bloggaus rugbysta, joka myös koetaan kovan kontaktin vuoksi väkivaltaiseksi urheiluksi. Julkaisuasi lukiessa tuli vastaan monia samoja ennakkoluuloja mitä kuulen rugbysta puhuttaen. Kuopiossa toimii Kuopio Rugby Club niminen seura josta saat taustatietoa jos aihe kiinnostaa.
Tuomas Karhunen
Hei ja kiitos kommentistasi!
Olen kyllä hengessä mukana, mutta rugby on toinen ”taistelu” se ja minun on suosiolla jätettävä niille jotka ovat lajista yhtä fanaattisesti innoissaan kuin minä vapaaottelusta. :) En edes teoriassa voi ottaa yhtikäs mitään lisää kalenteriini sen ollessa jo aivan yli-inhimillisen hektinen ja liian täyteen ahdettu…
Etäisesti aiheeseesi liittyvä asia josta aion kirjoittaa on pitkän kontaktiurheilu-uran aikana tuleva hitaasti kehittyvä aivovamma (TBI) ja siihen liittyvät viimeaikaiset tutkimustulokset oikeanlaisen harjoittelun tärkeydestä.
Tsemppiä ennakkoluuloja vastaan ja mukavaa kesäviikkoa!
T.
Jambo
Erittäin hyvin kirjoitettu tästä aiheesta. Vapaaottelu on joillekin asiaan oikeasti perehtymättömille kirosana. Nämä kauhistelijat perustavat tietonsa johonkin iltapäivälehtien otsikoiden ja huhupuheiden sekamelskaan, jonka perusteella kuvitellaan sitten mitä uskomattomampia asioita. Heille tuntuu olevan turha kertoa treeneistä ja siitä mitä siellä tapahtuu, koska vapaaottelussahan käydään heidän mielestään jossain hämärässä montussa hakkaamassa ja puremassa toisia holtittomasti hormoonipäissään kunnes vain yksi porukasta on enää jaloillaan…. Karate on tietysti monille jaloa itämaista korkeampaa osaamista ja nyrkkeily, paini ja judo ovat ihan ymmärrettäviä harrasteita aikuisellekin ihmiselle, mutta vapaaottelun harrasteekseen mainitseminen riittää vieläkin monessa joukossa siihen, että saat kasan outoja katseita ja voit unohtaa tämän jälkeen sen enemmät keskustelut henkilöiden kanssa, koska sinua pidetään vain väkivaltaisena psykopaattina.
Osa tästä lajin raakuuden liioittelun kunniasta kuuluu tietysti ainakin UFC-vapaaotteluorganisaation alkuaikojen markkinoinnille, jossa lajia mainostettiin tuon raakuudeen suhteen överiksi vedetyillä mainoslauseilla. Samoin muistaisin joitain vuosia takaperin Suomessakin tehdyn jonkun kohudokkarin, missä suunnilleen pääosa haastatteluissa suoritettiin ottelun jälkeen tapahtuman verisimmän ottelijan kanssa henkilön kolhuja ja naarmuja kameralla zoomaillen ja tyhmiä (”saitko vedettyä turpiin?”) kysellen… Nykyään kuitenkin vapaaottelu-uutisia tapahtumien tuloksista näkee ihan iltapäivälehtien urheilu-uutisissakin ja kauhisteluotsikoita ei ole enää juurikaan näkynyt, joten suunta on toivottavasti parempaan päin.
t. MMA-insinööri-perheenisä
Tuomas Karhunen
Iltaa / huomenta, :)
Totta turiset. Olen kuullut itsekin mitä käsittämättömimpiä ajatuksia nimenomaan vapaaottelusta, se tuntuu olevan joillekin todellinen demoni… kung fu on kaunista mutta MMA tulisi kieltää, ja sitä rataa.
Todella mielenkiinnolla saadaan kohta nähdä miten Makwan suoriutuu tulevasta tulikokeestaan, hänessä on mielestäni potentiaalia nostaa laji Suomessa ison yleisön keskuuteen edes jossain mittakaavassa samalla tavalla kuin mitä Alexander Gustafsson on tehnyt Ruotsin skenelle.
Hienoa huomata että Suomessa vapaaottelu onkin jo suositumpaa kuin luulinkaan. Kiitos kommentistasi ja seuraavaan blogikirjoitukseen!
Ossssssssu,
T.
Sampo Kemppainen
Platoni viittaus oli hauska ja oivaltava. Mä haluaisin lukea enemänkin tästä filosofiasta.
Tuomas Karhunen
Moi Sampo ja kiitos kommentista,
No lisää on tulossa, sillä tahdon kirjoittaa tässä kesän aikana hieman enemmän antiikin kreikkalaisen filosofian yhteydestä MMA:han!
Aien Aristeuein,
T.
mustaviiva
Sokrateellahan oli jonkinlainen sotilasura taustalla. Kivenhakkaajanakin hän työskenteli, mutta iän myötä siirtyi liikunnan osalta tanssiin. Platonin Akatemiassa opiskelun keskeinen metodi oli keskustelu, mikä usein tapahtui kävellessä. En ihmettelisi jos joku osoittaisi liikunnallisuuden vaikuttaneen näiden ajattelijoiden filosofian energisyyteen ja elinvoimaisuuteen.
Tuomas Karhunen
Huomenta,
Kiitos infosta, mielenkiintoista! Samaa mieltä, mainitsemasi liikunnallisuus ei ole välttämättä sattumaa aiheeseen liittyen. Pitääpä kirjoittaa lisää noista antiikin Kreikan filosofien puheista ja kirjoituksista fyysisen liikunnan tärkeyteen liittyen!
Erittäin mukavaa kesäsunnuntain alkua!
T.
Mazale
Täyttä asiaa tuo blogi!Hitsi ku oon yli 60 v. ni meikälle ei sarjaa enää löydy-tosi kiinnostavaa ja asiantuntevaa hyvällä otteella kirjoitettua tekstiä!Mielenkiintoisin ja kehittyvin urheilulaji aikoihin-onneksi löysin lajin seuraajan paikan,hih.Ja me naiset teemme häkissä huippusuorituksia-meikä matseja kattellessa ihan feeliksissä!Eiku porukat kattomaan miten ihmisen perustarpeet puretaan rakentavasti-odotan innolla jatkoa!