Kun mikään ei riitä

Otsikko viittaa tähän työehtosopimusasiaan.En lähde työnantajaleirin aivoituksia miettimään. Jokainen voi päätellä onko siellä tavoitetaso Suomen pelastaminen vai yhä suurempi osinkojen jako? Ihan oikeesti, eivät osakkeenomistajat mieti kansallismielisiä ajatuksia, niin kauan kuin on mahdollista kasvattaa pottia uskotellen näitä suomiuskovaisia myötäsoutajiksi.

Työntekijän näkövinkkelistä koko homma on yhtä teatteria. Ensin hallitus lataa älyttömän paketin naama peruslukemilla kaikilla mahdollisilla kyykyttämis vaihtoehdoilla. Siellä hallituksen sisäpiirillä on ollut hauskaa, kun huomasivat saavansa läpi nyt uusimalla esityksellä paljon sellaista, mitä eivät olisi osanneet uneksiakaan. Työministerikin nukkuu yönsä hyvin, kun muistaa kuinka paljon naisvaltaiset alat ja kuntasektorin työntekijät tukevat tulevalla työehtosopimusraamilla yrittäjäkavereita. Sen olisi ymmärtänyt, että pääministeri ja valtionvarainministeri laittavat yritys-sektorin asiat ensisijalle, mutta nämä pienen ihmisen puolustajat nyökyttelevät takarivissä kuin parhaatkin porvarit .

Kentältä kuului muutaman naisen suusta, että mikään ei tunnu riittävän tälle hallitukselle. Siellä odotetaan taas uusia palkkaan vaikuttavia heikennyksiä, vaikkakin on muodostumassa mahdollinen sopimus. Eivät he usko enää oikeuden mukaiseen kohteluun..miksi uskoisivat? Eräs työntekijä kysyi, että miten se vaikuttaa työllistymiseen, kun tulee vähän lisää työaikaa? Siis sille väelle, joka on jo töissä, niin miten se näkyy uuden työntekijän ilmestymisenä työhön..ei mitenkään! Jos työaikaa tulee lisää, niin mitoitetulla työpaikalla väki vähenee sen mukaan kun tulee työaikaa lisää.

Miksi se luottamus on sitten mennyt, tai usko oikeuden mukaiseen tulonjakoon? Ensimmäiseksi tulee mieleen suora jako yritysmaailmalle työntekijän kukkarosta. Varsikin kun suorat tulosiirrot ei näy investoinneissa uuteen työhön, vai näkyikö edellisen kerran kun miljardeja annettiin osinkotaivaaseen? Toinen asian, on ostovoiman heikkeneminen. Enkä tarkoita ylenmääräistä kulutushyödykkeiden hankintaa, vaan joka päiväsen elämisen tarpeita. Tähän kun lisää sanelupolitiikan, jota hallituspuolueet harrastaa, niin näyttääkö tulevaisuus aidosti rehelliseltä, hyväksyttävälle? Aito rehellisyys on kadonnut tässä materialistisen/ uusliberatistisen ihailun aikakaudella.

Vastapuolelta tulee varmaan kysymys, että mikä sitten riittää?

Niinpä, kummallista että tähän käy toteamukset erilaisista työhyvinvoinnin keinovalikoimista. Avoimuus, tasapuolinen kohtelu, oikeudenmukaisuus, toisten huomioon ottaminen…vaikka noista jos aloitettaisiin.

 

Reijo Räsänen   työelämän muutosten seuraaja

Kommentit

  • Seija Hämäläinen

    Työnantajat saavat rahaa, joka ei velvoita mihinkään. Rahojen vanavedessä leijuu vain toiveita, että jospa he käyttäisivät näitä rahoja työllistämiseen eivätkä työntäisi niitä omiin taskuihinsa. Usko, toivo eikä rakkauskaan nosta Suomea. Hallituksella ja eduskunnalla ei tunnu sen kummempia keinoja kuitenkaan olevan. Huvittaa myös kuunnella ja lukea, kun jossakin päin maailmaa aukenee mahdollisuuksia johonkin suurhankkeeseen. Suomen unelmia päästä osalliseksi julistetaan uutisina. Sitten näistä toteutumattomista unista ei kuulu mitään koskaan.

Jätä kommentti

*