Ollaan me hereillä

Se että kun työelämän sopimista on kehitetty useampi kymmenen vuotta, on merkki eteenpäin menevästä yhteiskunnasta. Se kertoo siitä, että yhteisöllisyys menee yksilön edelle. Tähän tietysti yksilön etua ensimmäisenä ajatteleva ei hyväksy muuta kuin oman minä-minä kulttuurin.

Tähän asti varsinkin kehittynyt työelämä on ollut yhteisökeskeinen ja tukenut toista, jopa vähäosaista. Tällä kaikella on saatu parempi työelämä, joka näkyy palkoissa, ergonomiassa, työturvallisuudessa, työhyvinvoinnissa, eli on työnimua ja tuottavuutta.

Mutta, miksi hitossa tämä kaikki ollaan nyt valmiit palauttaan sinne mistä on päästy pois? Onko se tämä hallitus vai siellä takana olevat elinkeinoelämän taustavaikuttajat, jotka ovat voiton huuruissaan sanelun maailman palauttamista puolustamassa.. Kun suurella yleisöllä ei ole enää maahanmuuttajia tikun nenään nostaa, niin sitten otettaan työttömät, sitten sosiaaliturvan varassa olevat. Seuraavana onkin jo pienipalkkaiset, kuten jo osittain mennyt liittokierros todisti. Kuinka vaikeaa onkaan maksaa sille jonka työt ovat näkymättömiä, joka huomataan vasta kun kyseinen työntekijä on poissa. Esimerkkinä voidaan ottaa ruoan tekemiset, siivous, lumityöt, katujen ja teiden kunnossapito.

Tässähän on tullut varsin hyvin esille sitä paikallisen sopimisen varjopuolia, vai onko se suunta juuri se yksipuoleinen sanelu? Olemme lehdistä lukeneet on yllättäen siivoojille jäänyt lisiä maksamatta ja pohjoiseen ei saada työntekijöitä.

Tähän kaikkeen on hallituksella ja heidän tukijoillaan vastaus yleis-sitovuuden purkamisesitykset, aktiivimallit, pakkomuutot jne. Kuulemma eivät kansantalous ja globaalisuus kestä hyvää sopimisen kulttuuria, vaan pakko mennä aikaan jota eivät nykyiset työnantajatkaan tiedä. Sanelijat ovatkin kaiken kattavalla tiedottamisella syytäneet ns.paskaa rattaisiin aiheuttaakseen eripuraa. Olemme menossa hyvää vauhtia uudenmalliseen vastakkainasettelun maailmaan. Siellä maailmassa pelataan mielikuvilla yksiköllisen sopimisen helppoudesta ja olet oman onneksi seppä. Amerikkalainen unelma josta maistellaan Suomi-versioita.

No ei siinä mitään, tämähän oli tiedossa kun tämä porukka astui valtaan. Ihan vaan vinkkinä, ollaan täällä hereillä. Hereillä olo tarkoittaa asennoitumista myös vastatoimiin. Ei se sen kummempaa. Kyllä se yhteisöllisyyskin löytyy yksilöllisen ajattelun sijaiskärsijöille.

Lauri Lyly sanoikin, että sopimiseen on paras ase kynä! Ei unohdeta sitä tässä markkinatalous villityksessä.

 

Reijo Räsänen

 

Jätä kommentti

*