Onko työelämällä tulevaisuutta

Työelämästä ja sen historiasta tiedetään totta kai paljon. On nähty monet murrokset, isoimpana kai voi pitää (omasta mielestäni) maalta pois muuttoa, kaupungistumista. Rengistä tuli renki tehtaaseen, naiset menivät palkkatöihin. Tarvittiin apukäsiä kauppaan, tehtaiden pyörittämiseen. Palveluammateista tuli juuri naisten ”ala” jos jotenkin nykyajan piikomista ilmaisee.

Naisvaltaisten työpaikkojen lisääntyminen toi mukanaan kaupungistumisen myötä myös ammattiin kouluttautumisen. Alkuun on varmaan menty siivoamaan ilman koulutuksia, toki osaan paikkoja nykyisin vieläkin. Sieltä menneisyydestä tuli ilmeisesti käsitys pienemmästä palkkatasosta siivouksessa, ja yleensä naisten hallitsemilla ns.tukipalveluihin kuuluvilla aloilla.

ennen oli ennen, kuinka tulevaisuutta katsotaan

No jos se menneisyys pitää palkkauksen ja arvostuksen minimissään, niin mitä arvelee tulevaisuuteen katsova työntekijä, se työntekijä, joka on kouluttautunut, osaa ammattinsa?

Tulevaisuuden työn ajatuspajoissa ei näköjään mietitä työn kautta, vaan sen hinnan kautta, minkä työnantaja joutuu maksamaan tehdystä suorituksesta. Kun viimein entinen piika on oppinut ammatin ja arvostaa ammattiaan, niin hänen työsuorituksensa onkin yhtä äkkiä liian kallis. Onko kalleus tullut, kun on saatu koulutusta? Kun on kouluttautunut laitoshuoltaja, siivooja, niin palkka ei saisikaan nousta. Sikäli kummallista, että kun lääkäri kouluttautuu ja erikoistuu, niin palkka nousee, ja julkisuuteen nostettaan sen työn arvostus.

Kun tulevaisuuden siivoustyölle on koulutuksesta keventäminen, ei suinkaan ammattia kehittävä ja parantava suuntaus, niin mikä on lopputulos?

myytti suomalaisen työn osaamisesta murtuu

Suomessa on uskottu työn ammattimaisuuteen, ja myyty suomalaisuutta osaamisella ja luotettavalla työn teolla. Tämän ammattimaisuuden alasajo lähtee liikkeelle mm.laitoshuoltajien koulutusten uusilla tulevilla linjauksilla. Siitä sitten varmaankin perässä ruoka, kiinteistöhuolto, jatkumoa ammatteihin, jotka ovat einiin seksikkäitä ammatteja.

Lopputuloksessa joskus tulee näkymään muina siirtyvinä kustannuksina huonompi ammattitaito, osaamisen heikkeneminen. Tarkoitan muita kustannuksia esim.sairaalamaailman lisääntyneitä infektioita, noroviruksia jne. Ei voida olettaa, että kevyemmän koulutuksen saanut pysyy mitoituksen mukaisessa työtahdissa, ilman että puhtaustasot kärsivät.

Eli työn tulevaisuus näyttää olevan suuntautuminen kevyempiin, nopeampiin ja halvempiin koulutuksiin. Sitä kautta luodaan halpatyömarkkinat. Toki koko tätä ajatusmaailmaa myydään, markkinoidaan Suomen pelastumisella, työpaikkojen lisääntymisellä. Elinkeinoelämän patruunat puhuvat työelämän uudistamisesta, digilitalisaatiosta kunhan vaan työntekijäpuoli ymmärtää, että sen paikka ei ole sopia tulevaisuudessa omista työehdoistaan, vaan palata takaisin vuosisadan vaihteen piika/renki kulttuuriin.

 

ps. Porissakin on tällä hetkellä menossa valtakunnalliset keskustelut Suomen suunnasta, työelämän kehityksestä, koulutusten ja työllistymisen kehittymisestä. Varmaan työelämän tuntijana juhanavartiaiset, juhasipilät ja yritysmaailman edustajat luovat hyvää ja turvallista uuden ajan työelämää…niin uskokoon ken haluaa!

Reijo Räsänen porisee kotonaan

 

Jätä kommentti

*