Politiikka työelämään, miksikö?

Mitä voitaisiin tehdä..

Paluu vanhaan tekisi varmaan hyvää, kun kahvipöydissä ja työpaikoilla puhuttiin avoimesti politiikkaa. Oli selkeät rajat, kuka puhuu tai kannattaa mitäkin. Ilman että loukkaannuttiin tai viikkokausien someräkytystä. Niin, mitä nykyisin, keskustelu pyörii salatuissa elämässä tai bb-talon tapahtumissa, siinähän sitä aikuisille aitoa elämää onkin!

Politiikka määrittelee

Kun politiikka kumminkin määrittelee työtä ja työelämää. Vai minkä takia ei ymmärretä, että esimerkiksi kohu postin ympärillä on suoraan seurasta jonkin tason politiikan teosta. Kyllä näitä Malisia tulee tämänkin jälkeen, jos ei älytä vaikutuksia, pitää käydä luukulla vaaleissa. Some suorastaan räjähti Malisen palkasta ja sen ansaintatavasta. Mehän ollaan oikeasti kateellisia, mutta samalla jää toteamatta, että raivon purkauksen kohteena oleva noudattaa vaan työnantajansa määräyksiä, postin hallituksen ja sen takana olevien politiikkojen tahtoa.

Syy ja seuraus

Tähän on tultu, jo senkin takia, että meille on vuosikausia toitotettu, että politiikka ei kuulu työpaikoille. Sitä on verrattu ammattiliittotoimintaan ja se on yritykselle haitallista. Väitän että on työnantajajärjestöissä ja yrittäjäpireissä on naureksittu työntekijän tyhmyydelle luovuttaa etujensa valvonta ja vaikutusmahdollisuudet jollekin muulle.

Hankaloittaahan se kartan hakemista työelämän maastossa, kun politiikan retoriikan kentille tullut uusia lähinnä yhden asian toimijoita. Kyseiset toimijat eivät tosiasiassa tee kovinkaan kummoista kiinnostusta työelämän vaikutuksiin, lähinnä haluavat sammuttaa valot Ay-liikkeestä. Posti-case osoitti myös pisteiden hakemisen eri ryhmittymistä, siellä oli kyseenalaistamassa mm. semmoiset politiikan tekijät, jotka ovat olleet hyväksymässä Malisen palkkarakenteen, mutta saahan sillä somejulkisuutta.

Helposti nähtävä tulevaisuus

Ketä ollaan syksyn aikana etsimässä syylliseksi, kun rahan puutteen vuoksi pärähtää monessa kunnassa Yt-neuvotteluiden suma. No kahvipöydissä varmaan ajatus pyörii bb-talossa, eikä siihen, että miksi ollaan tilanteessa jossa sairaanhoitopiirilläkin tavoite säästää 12 milj. euroa. Muut tulee perässä, kunnat meinaan. Puhutaanko sitten kenties politiikka, kun useamman työpaikan ovea kolkuttaa sana YT? Loppuuhan se ostovoima sitten, joka vaikuttaa myös kaikkeen yritystoimintaan, eli laajemmat vaikutukset. Ei taida kiky-minuuteilla ollakaan niin positiivista vaikutusta, kun se markkinoitiin Suomen pelastajana. Ihan sama olisiko työntekijä myynyt samalla lomaoikeutensa tai sopimusvapauttaan, niin tuskin tilanne olisi sen kummallisempi. Siis kahvipöydissä jurputettaisiin ja katsottaisiin bb-talon ihmeellisyyksiä. Mikäs siinä, jos ei haluta välittää mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

En väitä, että kaikki ratkeaa politiikasta puhumalla, mutta ymmärrys siihen, että jos työntekijä ei välitä kuka päättää ja miksi, niin joku päättää hänen puolestaan!

Reijo Räsänen huolissaan bb-kulttuurista

Kommentit

  • plokkariukki

    Olen Reijon kanssa samoilla linjoilla siitä, että poliittinen väri (jos sellaista vielä on) olisi hyvä tunnustaa työmaallakin. Ennen hyvään aikaan työmies oli reilusti kommari tai demari, nyt kukaan työntekijäpuolella tai ainakin harvempi uskaltaa olla mitään mieltä, potkujen pelossa vai onko leimatuksi tulemisen pelko niin suuri? Väittäisin työnantajan ja hänen edustajan tuovan kyllä oman värinsä ja mielipiteensä selkeästi julki. Tehdaspaikkakunnalla kasvaneena tunsi kuuluvansa duunariporukkaan jo pienestä pitäen ja jopa tehtaan patruuna herroineen arvosti selkeitä mielipiteensä esiintuojia, joihin mm. isäni (sorvari) kuului. Ammattiylpeys ja politiikka takaisin kahvikeskusteluihin, ei pappi ollut sen parempi työntekijä kuin suntiokaan minun viimeiseksi jääneessä työpaikassani.

Jätä kommentti

*