Raha puhuu

Nyt on taas se hetki kun puhutaan rahasta. Neuvottelut prosenteista päättyy aina johonkin jollain tapaa yhteisesti sovittuun.

Miten tämä kaikki sitten saavutetaan? Päähuomio keskittyy toiveisiin, vaatimuksiin ja paineisiin saada tulos. Ensin on hyvä molempien luoda ennakkopaineita. Ehkä ennakkoon luodaan liikaakin, jossa kumminkin molemmista leireistä ääripäät haukkuvat tehdyn sopimuksen. Joka tapauksessa sopimukseen päästään, polku tosin voi olla mutkikas.

Mutta, mutta, rahan puhuminen on enemmänkin sitä vaikutustyötä joka käydään median välityksellä. Tämänhän ei perustu suureen ääneen, eikä kokoon, vaan puhtaasti viestintään. johon raha antaa mahdollisuuden. Otetaan esimerkiksi Nalle Wahlroos, Kyösti Kakkonen ja ketä näitä onkaan. Näinä prosenttien jakamisaikaan heistä tulee jostain kumman syystä työelämän asiantuntijoita, jossa Suomen taloudellisen tilan rapauttajaksi ovatkin muodostumassa palkankorotukset.

Eihän siinä jos annettaisiin puhua, kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Nurinkurista koko rahan äänen kuulumisessa on juuri se kuuluminen. Ei siellä julkisuudessa ole juttuja niinkään paljoa työntekijäosapuolilta, vai onko näkynyt positiivisessa mielessä? Onko juttua, jossa kerrotaan kuinka hyvä on kun palkka nousee, tai saat sopimukseen hyviä tekstejä?

Niin, voin toki ymmärtää että rahan ääntä kuunnellaan, monesti kyseiset henkilöt joko omistavat mediaa. Tai siellä on töissä vastaavassa asemassa kaverin kaveri. Siis rahan ääni rahalle, jossa ylätason vaikuttaminen on hyve.

Eli mikä se sitten mättää? Se että duunari uskoo noiden rahan mestareiden puheet, uskovat että raha antaa viisauden neuvomiseen. Uskomus on tietysti sitä että työntekijä kuuntelee, katsoo tätä mediaa, joka ei näe asioita aivan puolueettomasti. Hyvin on uponnut viesti kun katsoo taaksepäin. Miltä kuulostaa vaikka Suomen pelastusoperaatio globaalisti, tai kuinka ay-liike on este hyvälle työelämälle. Globaalisuus pelastui kaiken maailman kikyillä, ja ay-liikettä runnotaan näiden rahan mestareiden puheissa tavan takaa.

Miltä kuulostaisi jos työntekijät kyseenalaistaisivat valtamedian, ja ottaisi selvää vaikka asioista jollain tapaa työelämästä perillä olevista lähteistä. Jopa kuunnella itseään koskevia asioita siltä hyväveli-kerhon parjaamalta ay-toimijalta tai ammattiosastolta.

Vaikka rahan ääni kuuluu, niin ei sinne sopimuksiin nimeään laita Nalle, eikä Kyöstitkään, etkä sinä duunari itsekkään tee sopimuksia. Se mitä sinulle tuputettaan paikallisen sopimisen ihanuudesta, on valtaosalle kuin joulupukki, tiedetään taruolennoksi, mutta takana on valepukuun somistautunut ihminen.

Reijo Räsänen

 

Jätä kommentti

*