Reiskalta lakosta ja siihen suuntaan

Tätäkö se sitten on, kun lakkomieli valtaa. Lehdissä löytyy vastustajat ja puoltajat. Nyt ei sitten kuulemma lähetellä kirjeitä, paketit tuo joku monikansallinen firma. Suomi menee Kreikan alapuolelle taloudessa..mitä vielä?

Entäs jos harrastettaan mielikuvaharjoitus, siis tätä tehdään aina kaikenmaailman joukkuelajeissa ym. Eli sulkemalla silmät viemällä ajatuksen sitten siihen aikaan kun, työväki nousee vastustamaan pakkolakeja, hallitusta. Liikenne ei kulje kuin osittain, tavara ei liiku satamissa, eikä missään muuallakaan. Työväki hoitaa ainoastaan sen lainmukaisen huolehtimisen, kuten sairaat jne. Ei varmaankaan kaikki olisi lakossa, eikä edes kannattaisi lakkoa.

Suomeen julistettaisiin poikkeustila, ja median täyttäsi provoavat kirjoitukset lakkojen laillisuudesta. Media marssittaisi elämäntutkijoita estradille ottamaan kantaa kuinka tulevaisuusennusteen käy. Suomi olisi vajoamassa taloudessa ..siis jonnekin alas. Vastustajat vetoaisivat isänmaallisuuteen ja Suomen paikkaan Euroopan kartalla. Kuvavälähdykset jostain neuvotteluista miehistä/ naisista silmänaluset mustana viikkojen neuvotteluista..ja olisiko kansa kaduilla..väitän että olisi. Entäs mihin asentoon maailma menisi kun poltettu puolin ja toisin siltoja, sitä hyvää asentoa etsittäisiin pitkään.

Mutta, mutta, ennen kuin ollaan tuossa mielikuva maailmassa, pitäisikö asioista oikeasti neuvotella, sopia. Tämän hetken tuntuma ns.kentältä on, että valmiutta alkaisi olla ilmaisemaan mielipidettä muutenkin kuin juttelemalla pehmoisia. Saneluun kyllästyneet ovat alkaneet kysellä jopa suoraan, että mitä tehdään ja millä tavalla. Ammattiliittoon liittyjiä on tullut, ja ensimmäinen ajatus heillä on joukkovoima, kun ei yksin ehkä pärjää.

Mielenkiintoiset ajat tulossa, tai sanotaanko seuraava vuosi. Kiihtyykö vastakkainasettelu, kun jo nyt on aistittavissa. Ay-liikettä arvostellaan milloin kenenkin toimesta, asiat vyörytetään ihmisten mieliin toistoa tavoittelevilla totuuksina.

Niinpä, Suomi saadaan kuntoon sopimalla. Onko tämä sopimisen ajatus näin luottamusmiehen näkökulmasta liikaa haihattelua, pilvilinnoja? Jättäisi ne lakkokylttimaalit vanhettumaan, ainoastaan päivittäisi lakko-ohjeita, eikä uskoisi kaikkia provoavia kirjoituksia, vastaisi haistatteluun ottamalla liikaa tunnetta mukaan…tässä omalta kohdaltani…muista en mene takuuseen. Voiko tässä sanoa kykypuolueen ohjetta mukaillen: valinnanvapaus on rikkaus sopimisessakin, saat valita hyvän ja huonon väliltä.

Reijo Räsänen työelämän taustavaikuttaja

 

Jätä kommentti

*