Reiskalta tunteella ja taistelumielellä

Päivän mietteitä

Tämän kerran kirjoitus tapahtuu tunteella, ai eikö muka muulloin? Nyt vaan on sitten tavallista enemmän. Miksikö?

Työelämän muutoksia on vaadittu ja eri näkökulmista katsoen niin monta mallia kuin ehdottajaa. 2000 lukua kun odotettiin, niin niiden ennustusten mukaan nyt suurin osa ihmisistä tekisi töitä etänä. Apuna olisi kauhean paljon uusia härpäkkeitä ja ettei työn rasitus tuntusi kropassa. On toki tapahtunutkin paljon teknistä kehitystä, robotiikka tuonut uusia mahdollisuuksia hankaliin ja vaarallisiin töihin, on myös vienyt paljon työpaikkoja. Nykyisin on sama tahti ennustusten askelten. Hienompi nimi on digitilisaatio ( onkohan tuokaan oikein kirjoitettu), tämä uusin tehokeino kaikesta päätellen on viimeistelyä vaille valmis.

Tämän kaiken fiilistely on sitten suoraan johdantona tai jatkumona työelämän ehtojen muutoksiin. Nähdään ihan pakkona, ammattiliittoja syyllistetään poteroissa olosta. Niin, se syyttävä sormi kun osoittaa liittoja kohtaan, neljä muuta sormea osoittaa syyttäjää itseään kohtaan. Kenttä on ollut avoimille keskusteluille, 2000-luku meni jo 15 vuotta sitten. Nyt pyörii yksipuolinen keskustelu työehtojen heikentämisen puolesta. Ihan kuulemma viimeinen hetki kansakunnan pelastamiseen, kuten tätä paikallisen sopimisen mallia tarjoillaan.

Uuden työn mallina näyttelevä paikallinen sopiminen on jatkumoa uusliberalistiseen katsomukseen itsestä vastuussa olevista duunareista. Tätä kilpailuyhteiskuntaa on markkinoitu uskomaan, että kaikki voipaiseen duunarin uuteen työnkuvaan kuuluu oma sopiminen. Onko tähtäin sitten jossain itsensä yrittäjänä oleminen? Mahtaa olla hienoa kun minäoyn yrittäjät kilpailevat keskenään?  Eli luetaan työntekijöiden polkumyyntiä, siitähän tässä on kyse, niin minä näen tämän. Ne lausekkeet jota yritysmaailma vaatii paikallisen sopimisen malliin, on juuri työehtojen alittamista.

Villi veikkaus onkin, että tulee kahtia jakautuneet työmarkkinat. Toimiviin yrityksiin ja hyvin sovittuihin työehtoihin työntekijöiden kanssa. Jäljelle jää se ryhmä työntekijöitä ja yrittäjiä, jotka tasapainoilevat rintarinnan leipäjonon ja pärjäämisen välimaastossa.

Kävi muuten ajatus pienessä päässäni, että ottaako elinkeinoelämän keskusliitto jäsenikseen kaikki itseyrittäjät?  Vai onko sinne oltava joku vuorineuvos titteli? No hei, eihän sinne aikuisten oikeasti kelpaa kun suuryrittäjät, toki suurinta ääntä pitää yrittäjyyden puolesta pienyrittäjät.

Kaikki on nyt kivasti sekaisin työmarkkinoilla, eikä voi oikein hallitustakaan syyttää, kun ei ne tiedä kai itsekkään mitä tekevät. Jos jotain ehdottavat, niin korjaavat pariin kertaan.

Reijo Räsänen joka toivoo uuden luottamuksen tuloa työmarkkinoille

  1. peukkua Kapaselle # 24, vaikken tunnekaan

 

Jätä kommentti

*