Reiskan kulmilta työ(stä ja)rasismista

Matkakuvia työelämästä

Kukaan kuullut sanaa rasismi, on varmaan. Tämä blogi ei pureudu nyt viime aikoina olleisiin immosiin. Kummallinen kaiku joltain muulta ajalta, jolloin hyväksyntä perustui ajatteluun vahvemmuudesta. Tosin immoslaiset muuntelevat sanomisiaan jälkeenpäin, muka niinku muut ymmärtäneet väärin suuren ajattelijan sanoman..ainiinkö. Juna meni jo selittelyiden osalta.

Ai mikä on työrasismi, niin lieneekö varsinaisesti oikeaa määritelmää. Muuttuvan yhteiskunnan valitettava ilmiö. Eli otetaas ihan mielikuvaharjoitus. Kun työ ulkoistetaan, mutta tekijät ei vaihdu. Mennään samoilla työntekijöillä, mutta palkanmaksaja on eri.

Korulauseissa luvataan muutoksen päättäjiltä, että mikään ei muutu, tarkastellaan vaan toimintatapoja ja ketterämpi tuottamistapa jne. Kaikki taputtavat ..jee me tehtiin hienoja asioita, kling, kling, kilistellään samppanjamaljoja.

Tästähän se monesti sitten alkaa, en väitä että jokaisessa ulkoistuksessa..toki puhun, kirjoitan nähdystä. On se kummallista, että ennen Pirkko, Liisa, Pekka (huom.nimet muutettu, salassapito jne) tunnettiin ihan nimeltä, muutoksen myötä heistä tulee anonyymejä, jopa kutsuhuutona kaikuu firman nimi. Samalla muutoshetkellä heistä tulee ammattitaidottomia, nyt huomataan osaamisvajeet, tekemiset. Huokaillaan, että kyllä ennen oli toista..niinpä. Napsahtaako kutsu työyhteisön eläkejuhliin enää..niin hän ei ole enää meitä, hän on niitä muita. Arvostelun sananmiekka sivaltaa herkemmin, onko se helpompaa?

Mitä tämä ulkopuolelle jäänti sitten ”maksaa”? Vanhemmalla työntekijällä luottamusta yhteiskuntaan yleensä, tuottavuuteen, perhe-elämään. Uuden asiakaspalvelusuhteen oppiminen vie aikaa, toki opetella wanhoista tavoista poisoppiminen myös vie aikaa. Juoksuvauhti markkinatalouden uudistuksissa unohtaa hiljaisen tiedon siirtymisen. Väitän ilman mitään virallista tutkimustulosta, että pilkkomiset, ulkoistukset eriarvoistavat työyhteisöä, työyhteisön tuottavuutta ja tasa-arvoista kohtelua. Kun tämmöisestä sitten kuulee, niin tuntuu kuin heitettäisiin euroja lampeen. Pienillä asioilla ja käytöstavoilla saataisiin hyvinvoivan työyhteisön kautta sitä ” insinöörin tuottavuushyppyä”..ei varmaan ihan sitä EK:n linjaamaa 5 % , mutta jotain sinnepäin.

no jotten taas synkisteleisi, kun kotimainen futis-sarja alkaa olla maalissaan, niin valioliiga ja muut sarjan aloittavat taipaleensa. Kotistudioissa unohtuu ympäröivä maailma, kuin myös terveellinen elämä ( tulevalle kaudella lupaus paremmasta). Onko futiksesta ja joukkueurheilusta oppia työelämään, tulosta tulee kun joukkuehenki kunnossa, tähdet ovat yksi osa kokonaisuutta ketjussa stadionin nurmikonleikkaajista pukuhuoneiden siivoojiin.

Reijo Räsänen, ja punaiset paholaiset