Työelämän jälkeen ja sen aikana

Mielessäni olen jakanut elämää kolmeen vaiheeseen, ja on muistaakseni joku viisaampikin maininnut samasta aiheesta. Eli lapsuus, työelämä ja työelämän jälkeinen aika. Millä nimellä sen nyt haluaakin kutsua.

No lapsuushan ollaan jo viemässä pois, kun 5-vuotias alkaa jo opetella koulualkeita. Mihin jää se oikea lapsena olo, leikki ja kokeminen? No se on varmaan sivuseikka kun vaan saadaan itsenäisesti ajattelevia pisa-tulokkaita työelämään.

Se työelämä

Itse työelämä on ollut se kannatteleva voima ikäluokalla, joka jää vajaan parin kymmenen vuoden sisään eläkkeelle, eli siihen kolmanteen elämänvaiheeseen. Sen jälkeinen sukupolvi ei ehkä olekaan yhtä työorientoitunutta. Jo ennen sitä ollaan monen haasteen, tai epävarmuuden edessä työmarkkinoilla. On tulossa lisää pätkätöitä, työmatkustaminen lisääntyy, työelämän arvot kovenevat jne.

Entäs ne joilla ei ole sitten sitä työelämää, vaikka tahtoa ja halua olisikin. Työttömillä asiat pahenevat näköjään kokoajan, julkinen paine, hallitus ratkaisut. Samaan hengenvetoon ollaan sosiaaliturvasta tekemässä osallistavaa.

Tämän kaiken keskellä kun sitten tavoite sinne kolmanteen elämänvaiheeseen jo yksinomaan karkaa eläkeiän korotuksilla, niin kuinka se voitaisiin saada? Jos tavoite on saada tasapainoinen kolmas ikävaihe, niin millä tavalla?

Kuinka voisi tehdä

Ymmärrystä eri ammattien vaativuudelle ja raskaudelle. Luottamus sopimuspolitiikkaan (joka on nyt häviämässä) ja aito kuuntelu ilman sanelua. Pätkätyömarkkinoiden tasapuolistaminen ilman että työntekijä täytyy olla toimeentuloluukulla. Työuran loppuvaiheeseen kaivataan ammattikohtaista kevennystä, jossa minimoidaan työn tekemisen esteet. Samalla itse työstä tulisi houkutteleva vaihtoehto ennenaikaiselle poistumiselle työelämästä.

Se miksi tästä elämisen kolmannesta vaiheesta olisi nyt hyvä puhua, niin sillä mahdollisimman terveellä vaiheella ei olisi niin kuormittava vaikutus tulevaa terveysjärjestelmää kohtaan. Työn raskaus on tavallaan vähentynyt kun monia fyysisesti raskaita ammatteja on poistunut tekniikan kehittyessä. Mutta vielä on ammatteja joissa jäädään ennenaikaiselle eläkkeelle, ja näihin töihin pitäisi saada muokattua työuran loppupäässä työssä jaksamisen elementit. Jo senkin takia hyvä saada hyvä työelämä, kun työhön on tulossa entistä vähemmän ikäluokkia. Nämä ikäluokat ovat ne jotka ovat sen hedelmän saajia tai maksajia kuinka päin nyt asiaa pyörittelee.

Esteitä tulevaan

Tämän hetken lyhytnäköinen raadollinen työehtoihin ja tekemiseen puuttuva hallituspolitiikka ei palvele tulevaisuuden työelämän jälkeisen elämän mahdollisuutta. Poukkoileva ja kokeiluihin perustuva sanelu maksaa joskus paljon enemmän, kun jos satsattaisiin työurien oikealle kehittämiselle nyt. Ehkä siellä osalla hallitusta on vaalien jälkeinen oma työura enemmän kiikareissa kuin ehkä jopa heitä sinne äänestäneiden.

Reijo Räsänen työelämän seuraaja

 

Jätä kommentti

*