Työhyvinvointi, tuo saavutettu etu…

Onko se saavutettu etu, kun sinun puolesta päätettään työhösi liittyviä asioita? Vai onko se saavutettua etua kun luulet olevasi saamassa jotain, vai yritetäänkö se jollain opilla viedä sinulta?

etua saatu vai ei

Työhyvinvointi on julkisuudessa hieno ja saavutettu etu, eikös? Mitäs tämä asia oikein pitää sisällään? Itse asiassa ei mitään. On joo kova väite, mutta jos kerran tästä puhutaan niin paljon ja on eri artikkeleita työhyvinvoinnin tuomasta yhteisestä hyvästä, niin miksi se ei näy sitten plussana viivan päällä! Tämäkin ns. työhyvinvointi on se saavutettu etu, johon et voi isossa kuvassa vaikuttaa, muuta kuin lähimmässä työyhteisösi piirissä. Hymyilet työpäivän alussa ja toivottelet hyvät huomenet, siinä se lähipiiri.

Mikäs se laajempi yhteys työhyvinvointiin? Se että joku päättäjä antaa lupauksia että työntekijästä huolehditaan, niinkö? Oletko kuullut, että henkilöstö on voimavara, ei hyvää päivää! Onhan sanahelinää yt-neuvotteluiden luvatussa maassa, jossa palkattomasta työstä ja nollasoppareista tullut muka ponnahduslauta työelämään. Siinä sitten hönötät olla ja odotat kun se työhyvinvointi tavoittaa sinut.

miten saavutettu etu saadaan pilattua

Työnantajan edunvalvontajärjestöt pitävät meteliä mukavoituneista työntekijöistä, jotka ovat saaneet työhyvinvointinsa kuntoon. Siis tarkoittanevat varmaan sitä, että työntekijällä on edellytykset pärjätä palkallaan, ja on mukava tulla töihin tekemään tuloksekasta työtä. Ansiokkaasti luotu kuva, että tämäkään ei riitä, töissä ei saa olla kivaa, eikä se tuota varsinkaan julkisella puolella…on kuulemma kaikkien osallistuttava talkoisiin. Kaipa se työhyvinvointi jotenkin säilyisi, jos todellisesti kaikki olisi mukana, onko kaikki mukana? …väitän, että ei ole!

On vaan käynyt mielessä, että saadaanko tämä työelämä sitten pilattua muutaman valtakunnan saarnaajan toimesta. Nämä saarnaajat ovat näitä jalliksia ja kakkosia. Vastakkainasettelun määrää on joka käänteessä. Nämä saarnamiehet ovat hyvinkin kansallismielisiä ehdotuksineen. Ensin oli väärin kuulua ammattiliittoon,sitten tuli, että työntekijän pitäisi nousta ammattiliittoa vastaan…että kun heidän mielestään pystyy paremmin neuvottelemaan omat sopimuksensa. Vedän omat ajatukseni siihen suuntaan, että juuri tämmöiset puhujat rapauttavat työelämää ja vievät sen työhyvinvoinnin. Heidän työn kehittäminen on lähempänä työn halpuuttamista, jossa eliitille on varattu se työhyvinvoinnin osa. Heillä, siis näillä saarnaajilla on mittareina firmojen perustamisen määrä, tai rihkaman myynnin kasvu.

Se mikä sitten on aito työhyvinvointi, on toiselle pärjätä ansaitulla palkalla, toiselle saada työpaikka. Eli jos kaikki tähtäisivät hyville työmarkkinoille, niin mikä hätä tässä olisi…niinpä.

Työelämähän on kuin futisjoukkue, voit yrittää haalia tähtipelaajia jne, mutta joukkuehenki ratkaisee enemmän.

Reijo Räsänen yksi monista työelämässä

Kommentit

  • Mustamies

    Saavutettu etu, miten se syntynyt epäilen, että siinä on ammattiliitot menneet liian pitkälle.
    Jos esim. lakritsapötkyn hinta nousee sentillä tai parilla,
    niin palkkoja on nostettava välittömästi.
    Muuten ammattiliitot laittaa “lakko-ukaasin” voimaan välittömästi.
    Eläkeläiset kyllä jäävät aina mopen osalle !

Jätä kommentti

*