Työnmaailman muuttuminen

Vuosikymmen siis vaihtui ja sananen siitä. Me emme muista kuin hyvät asiat ja nekin valikoivasti. Vuosikymmen osoitti vauhdin kasvaneen työelämässä ja sen ulkopuolisissa asioissa.

Itselle jäi tosiaan olo, että ehkä meillä oli vakaus monessakin asiassa reilu kymmenen vuotta sitten. Tilalle on tullut työelämän sekasorto, sekatavarakauppa. Suurin huutaja mediassa saa näkyvyyden ja asettaa itsensä muun yläpuolelle. Tähän kaikkeen, kun yhdistää ihan muutaman vuoden aikana noussut kansallismielisyys väärässä aiheyhteydessä.

Tapahtui ajassa

Kymmenen vuotta sitten alkoi aika, josta ulkoistukset lisääntyivät, tuli enenevä määrä vuokratyöfirmoja, suuryhtiöiden (johdon) palkkiot kasvoivat ja kunnon kapitalistin paikalle tuli kasvoton kravattikapitalismi. Mitäpä siinä tuumaa tavallinen palkansaaja, kun ei tiedä kenelle on töissä? Tämä kasvottomuus varsinaisessa työnantajassa on muutos kohti työn pilkkomista vuokratöihin, toiminimiin ja pakkoyrittäjyyteen.

Saatiinko mitä tilattiin

Tähän kaikkeen sekasortoisuuden alkuun saatiin vastausta Sipilän hallituskauden alkuun. Sinne hävisi sen hetkinen parhaan työelämän kehittämisen-suunta, sopimuspolitikka. Tilalle saatiin vaalivoittajien terhakkuus, tähän voisi nostaa mielikuviin keskustan, kokoomuksen ja perus-suomalaisten nyrkkitervehdys, joka tosin nähdään nyt osaamattomien kömpelönä hengen nostatuksena. Kaaosta lisäsi elinkeinoelämän johdon ilmoitus keskitettyjen sopimusten lopettamisesta. Siinäkin huomaamme tänään, että vaikeaa on pitää EK:n johdon mölyt mahassaan, vaan arvioita tulee toisensa perään.

Kohti jotakin

Onko uusi normaali neuvottelumuoto, että julistettaan sosiaalisen median kautta tavoitteet, ja sanellaan valmiiksi itsensä ja muut poteron pohjalle? Nythän meillä on vastassa kasvoton omistajuus, jonka voitontavoittelu asettuu ensisijaiseksi ennen itse työn sujuvuutta.

Tätäkö on oikeasti haluttu, siis tarkoitan molempia osapuolia?

Otettaan esimerkiksi eri yhteyksissä politiikoiden suusta putkahteleva paikallinen sopiminen, siis mitä he yrittävät kertoa? Onhan siellä jo nyt olemassa mahdollisuus, vaikka mihin, miksi sitä ei käytettä, vai onko tarkoitusperä puuttua osaamattomien semmoiseen mistä eivät ymmärrä mitään.

Ei sitten kun ei kiinnosta

Mainitsin vakauden, sopimusmaailmassa ennen wanhaan hyvään aikaan työntekijä ja työnantaja sopivat yksissä tuumin parempaa molemmille! Vakaus on myös pitemmän ajan ennustettavuutta sopimuksissa, ja myös muussa ansiokehityksessä. No kelpaako nykyisin, ei sitten millään.

Reijo Räsänen, katsellaan sekatavarakauppaa