Vastakkain asettelun maailma

Internetin syövereistä kaivamani tieto mitä se tarkoittaa, oli jonkin vastakohtaparin muodostamista, vastakohtaisuudesta.

Jos kelataan historian nauhaa muutama vuosi taaksepäin, ja muistetaan kun Kataisen Jyrki lupaili vastakkainasettelun ajan olevan ohi. Hienolta, vai sanoisiko fantastiselta tuntui juhlapuheissa. Ajatuksena varmaan loistava, mutta ainoastaan Jyrkin edustamille ihmisille, tiedättehän työnantajapiirit, hyvä veli kellokkaat. Luulitteko matalapalkkaiset että vastakkainasettelu loppuisi koskemaan teitä?

No kuinka on käynyt, noin niinku omasta mielestä? Onko hävinnyt?

Omaa pohdintaa onkin tästä asettelun maailmasta, että palveleeko se oikeassa olemisen ja pätemisen kulttuuria? Kuten viime eduskuntavaalien jälkeiset tunnelmat, vastakkainasettelun viestintä vaan on muuttunut. Taustalla viestinnässä tehtiin töitä työntekijät uskomaan kriisitietoisuuteen ja kuinka Suomen pelastusoperaatio saadaan käyntiin. Hallituksen vastakkainasettelun linjaukset katettiin pöytään välttämättöminä uudistuksina, joissa ei nähty paljoakaan vaihtoehtoja. Vallan annettiin näkyä, ei siellä työntekijäosapuolelle löytynyt ja eikä annettu aikaa vaihtoehtoihin. Niinpä, jos vaalien jälkeen piti hallitus vastakkainasettelua työnantajapiirien puolesta muistaen keneltä on tuki vaaleihin tullut, niin nyt on hallitus vaikenemisellaan tasoittanut tien työnantajajärjestöjen ja yrittäjien puheille.

Vaikka viestintä on muuttunut yrittäjien ja elinkeinoelämän suoraan puhumiseksi työntekijän palkan pienentämisestä eri tavoilla, niin edelleen työelämän edunvalvonnan kyseenalaistaminen on kohtuutonta vastakkainasettelua. Sinänsä jännää eri ehdottajien kertomana onkin, että kaupan kassa ja sairaalan siivooja ei tarvitsisi sunnuntai tai mitään muitakaan lisiä, kun taas sairaanhoitajat ja poliisit ovat ammattiryhmä kenelle se kuuluisi. Ai siis onko tuossa mitään loogista, no on siinä. Heittohan sisältää mitä suuremassa määrin niiden piirien oikeassa olemisen kulttuuria, jotka haluavat Suomeen matalapalkka-alan keskittymän.

Äkkiseltään voisi luulla, että jäädään piehtaroimaan itsesäälin tunteeseen, että työntekijää sorsitaan tällä kaikella, no jos joku on sitä mieltä, niin olkoon. Itse näen, että nyt on asemapaikat ja leirit selvemmät. Voi lasketella saatanallisia säkeitä pahoista yrittäjistä ja elinkeinoelämästä, ja todeta oikeassa olemisen määreen.

Harmittaa, että kaikkinainen vastakkainasettelu kuolettaa tai lamaannuttaa sen hyvän neuvottelukulttuuri, joka oli aiemmin. Minähetikaikkimulle-sukupolvi ei osaa kun somettaa ja päteä kuka kerkesi ensiksi olemaan vastakkaisasettelija.

Reijo Räsänen vastakkainasettelun toiselta puolelta

ps.seuraava blogi menee soten tukipalvelujen maailmaan, ja kuinka ne myydään ulkomaille

Jätä kommentti

*