Jari Jolkkonen kirjoitti tässä taannoin Savon Sanomissa kristinuskon suhtautumisesta eläimiin. Hän viittasi siihen, miten joskus väitetään eläinten törkeän kohtelun olevan seurausta sen opeista. Tavalliseen tapaansa hän sitten käänsi asian päälaelleen ja viittasi asiantuntijaan, joka on täysin eri mieltä. Ja väitti, taas tavalliseen tapaansa, että sehän on juuri ja nimenomaan maallistumisen (lue ateistien) syytä.

Yleisesti ottaen todistustyyli, jossa poimitaan Raamatusta asiaa puoleen tai toiseen todistavia lauseita ja väitetään, että joku laaja ilmiö seuraa siitä, on perin ontuva. Tässä tapauksessa tarkoitan, että jos moisella tavalla yritetään todistaa juuri kristinuskon olevan syypää eläinten tehotuotantoon, väitteen painoarvo on nolla. Eivät eläintuottajat uskonnoista lupaa tekoihinsa hae. Korkeintaan puolustautuvat Raamatun lauseilla syytöksiä vastaan.

Minäkin lainaan nyt taas Yuval Noah Hararia. Hän väittää, että perimmäinen syy on siirtymä metsästäjä-keräilijöistä maanviljelijöiksi. Metsästäjä-keräilijät olivat animisteja. Maaviljelijäyhteisöt kehittivät monijumalaisen uskonnon polyteismin.  (Sapiens. Ihmisen lyhyt historia.)

”Metsästäjä-keräilijät poimivat villikasveja ja jahtasivat villieläimiä, joiden he ajattelivat olevan tasa-arvoisessa asemassa Homo sapiensiin nähden. Se, että ihmiset metsästivät lampaita, ei tehnyt lampaista ihmistä alempiarvoisempia, aivan kuten se, että tiikerit saalistivat ihmisiä, ei tehnyt ihmisistä tiikeriä alempiarvoisempia. Luontokappaleet kommunikoivat suoraan toistensa kanssa ja neuvottelivat yhteistä asuinaluettaan koskevista säännöistä. Talonpojat sen sijaan hankkivat elantonsa siitä, että omistivat eläimiä ja kasveja ja käyttivät niitä hyväkseen, eivätkä he toki voineet alentua neuvottelemaan omaisuutensa kanssa. Maanviljelyn vallankumouksen ensimmäinen uskonnollinen vaikutus oli siten se, että kasvit ja eläimet muuttuivat hengellisen keskusteluryhmän tasa-arvoisista jäsenistä äänettömäksi omaisuudeksi.”

Maanviljelijäyhteisöjen eri tarpeisin keksittiin eri jumalia. Lampaankasvattajan menestys riippui elukoitten hedelmällisyydestä. Tarvittiin siis jumala ihan vain varmistamaan tämä. Tämän ei ajateltu katsovan, että runsas jälkeläisten tuotto oli emälampaan etu. Sen ihmisomistajaa hedelmällisyyden jumala siinä palkitsi kenties jostain tämän tekemästä hyvästä teosta.

Polyteismi nosti siten sekä jumalat että ihmiskunnan muita korkeampaan asemaan, mikä poikkesi animistisesta näkemyksestä. Tämä tapahtui kymmenen tuhatta vuotta ennen kristinuskon syntyä. Sen synnit eläinten hyväksikäytön innovoijana on täten Hararin toimesta pesty vitivalkoisiksi ilman, että siinä tarvitaan piispojen apua.

Pesen nyt sitten myös maallistuneet putipuhtaiksi. Moderni eläinteollisuus on kristittyjen maiden kehittämän kapitalismin innovaatiota. Sen keinot saada eläimistä maksimaaliset tuotot varsinkin USA:ssa ovat karmeita. Mutta eivät näiden kehittäjät ole lukeneet Raamatun lauseita ja sitten huudahtaneet, että ”heureka, voimme asuttaa sian karsinaan, jossa se ei mahdu liikkumaan, koska Vanhassa testamentissa sanotaan, että ihminen on luomakunnan herra!”  Mutta ei kyse ole maallistumisestakaan, koska kapitalismikin on uskonto. Ainakin Hararin määritelmän mukaan.

Ps. Eläinten oikeudet tulivat mieleeni, kun kesämökkimme pihapiirin ilmestyi neljä jäniksenpoikasta. Niiden täydellinen puolustuskyvyttömyys oli surullista seurattavaa. Muutaman päivän aikana kaksi löytyi kuolleena. Kaksi jäljellä olevaa katosivat jonnekin. Niiden isoiksi selviämisen mahdollisuudet lienevät olemattomat.  Mutta toisaalta, ei ihmisten moraalia voi soveltaa jänisten elämään.