Onko transhumanisti sekulaari vai uskonnollinen humanisti?

Yritin muutamissa aikaisemmissa blogeissani selvittää itselleni, millaisia olioita humanistit ovat. Termi osoittautui niin monitulkintaiseksi, että en lopulta osannut päättää, olenko minä jonkin sortin humanisti vai en. Jos olen, niin sitten sekulaari humanisti.

Keksin sitten harmikseni, että eräs laji humanisteja on minulta jäänyt huomaamatta. On näet ollut olemassa transhumanisteja jo 60-luvulta lähtien. Näitten varsinainen kukoistus tuli mahdolliseksi internetin myötä 1990-luvun lopusta alkaen. Heidän mielestään ”ihminen voi järkevästi ohjatun tieteellisen ja teknisen kehityksen kautta ylittää nykyihmisyyden rajoitukset ja kehittää itseään paremmaksi niin ruumiillisesti, mielellisesti kuin yhteisöllisestikin.” (https://fi.wikipedia.org/wiki/Transhumanismi).

Suurin osa transhumanisteista on ateisteja tai agnostikkoja tai ei-uskonnollisia materialisteja. He eivät usko sielun olemassaoloon. Siitä huolimatta monet heistä pitävät mahdollisena ihmismielen siirtämistä tietokoneeseen. Ihmismieli on heidän mielestään ohjelma, joka toimii muussakin materiaalissa kuin lihassa. Muuttamalla sielun määritelmää hieman heistäkin tulee sielu-uskovaisia.

Transhumanisti-termi tulee sanoista transitional human. Kyseessä on siirtymävaiheen ihminen, jonka lihan materiaaliset heikkoudet pyritään poistamaan tekemällä ihmisistä kyborgeja. Vialliset tai herkästi rikkoontuvat osat korvataan koneilla. Osa liikkeen ydinjoukosta on huippuälykkäitä tietotekniikan parissa työskenteleviä miehiä(Musk, Bostrom, Kurzweil). He eivät välitä niinkään ihmiskehon heikkouksista, vaan keskittyvät kehittämään supertekoälyä ja sen myötä tutkivat mahdollisuuksia korvata ihmisten älylliset puutteet keinotekoisilla aivoihin ympätyillä komponenteilla. Kaukana häämöttävä ihanne on tila, jossa aivojen toiminta ja sen kautta myös mieli on siirretty tietokoneisiin. Sen jälkeen yksilö voi jättää maallisen kehonsa ja siirtyä elämään ikuista elämää konekehossa. Se on aina korjattavissa tai kokonaan uusittavissa. Kaikkein uskonnollisimmat transhumanistit ajattelevat, että oikeastaan koko keho on tarpeeton. Jos haluaa nauttia hyvästä ruuasta tai seksistä, nämä annokset voi ottaa virtuaalisina tarvitsematta turvautua synnin turmelemaan maalliseen kehoon.

Osa neurotieteen huipuista ei usko, että tämä aivojen siirtäminen olisi mahdollista. Supertekoälyyn on liitetty mahdollisuus, että sen myötä koittaa maailmanloppu. Filosofi Francis Fukuyama on arvellut transhumanismin olevan “maailman vaarallisin idea.”

Supertekoälyä koskevat maailmanlopun ennusteet olettavat, että kun keinoäly saavuttaa tietyn tason, se karkaa ihmisten hallinnasta. Se alkaa kehittää itse itseään paljon tehokkaammin kuin mihin ihmisen äly pystyy ja on lopulta täysin ihmisymmärryksen ulottumattomissa. Sen tuottamat ”aivot” eivät vihaa ihmisiä, mutta suhtautuvat moiseen älykääpiöön välinpitämättömästi. Vähän samaan tapaan kuin metsästäjä ei vihaa jänistä, mutta tappaa silti, supertekoälyrobotti voisi alkaa hävittää ihmisiä pois maapallon resursseja tuhlaamasta. Varsinkin jos eletään vuotta 2050, jolloin ihmisten määrä saattaa olla kymmeniä miljardeja.

Voimme myös katsoa asiaa valoisammalta kannalta: tulevaisuudessa ihmisen mieli on osa supertekoälyä. Jos mielen ajatellaan olevan ihmisen oleellisin osa, ihminen ei häviä, koska mieli säilyy. Uskontojen ”sielut taivaassa Jumalan luona”-uskomus korvataan versiolla ”ihmisen mieli koko kaikkeuden kattavan Superälyn huomassa.”

Kirjassa Mark O’Connell: To be Machine:Adventures Among Cyborgs, Utopians, Hackers and the Futurists Solving the Modest Problem of Death (Olla kone: seikkailuja kyborgien, utopistien, hakkereitten ja futuristien parissa ratkaisemassa kuoleman vaatimatonta ongelmaa) kerrotaan alan edustajista. Suomessa Jarkko Blomqvist on tehnyt gradutyön aiheesta:

Blomqvist, Jarkko: Paremman ihmisen puolesta: Transhumanismi biologisen kansalaisuuden ilmentymänä.

Jätä kommentti

*