Neuvostoliiton ja Itä-Saksan versiot kommunismista epäonnistuivat surkeasti. Nykyisin vielä ”toimivia” Kiinan ja Pohjois-Korean yhteiskuntia ei ainakaan Marx oikeaoppisiksi hyväksyisi.

Neuvostoliiton kommunistinen puolue lupasi 1960-luvulla, että vuoteen 1980 mennessä viikoittainen työaika supistuisi 20-25 tuntiin ja aineellinen tuotanto tehostuisi niin, että kaikenlainen puute poistuisi. Jokainen saisi kaikkea haluamaansa tarpeittensa mukaan ilman mitään korvausta. Auton ja asunnon saisi yhteiskunnalta käyttöönsä aina tarvittaessa, joten niiden omistaminen olisi tarpeetonta. Uskottiin, että tekninen kehitys mahdollistaisi tämän ajan myötä.

Unelmat eivät toteutuneet. Ihmiset eivät pysty sopeutumaan kommunismin toteuttamiseksi vaadittavaan elämäntyyliin tai etiikkaan, miten sen nyt ilmaisisi. Riittävän suuri ihmisjoukko ei kykene pyyteettömään aherrukseen kommunismin tarjoamien moraalisten motiivien innoittamina. He pystyvät siihen vain, jos työ palkitaan aineellisella hyvällä, joka lankeaa tekijälle itselleen. Lisäksi tälle aineelliselle hyvälle täytyy koko ajan keksiä uusia muotoja ja saada ihmiset niitä himoamaan.

Nyt meillä on jo tarjolla oliolaji, joka ahertaa pelkän energian avulla ilman mitään motiiveja: robotit. Sen voi lisäksi ohjelmoida tyytymään vain yhteen aineelliseen hyvään, esimerkiksi riittävään sähkön nauttimiseen.

Tulevaisuuden uhka/edistysennusteet esittävät seuraavia näkymiä. Suurin osa ihmisistä elää perustulon varassa. Kari Enqvistin näkemyksen mukaan ” plebeijipojat soittelisivat kaiket päivät kitaraa yhteistuvassa samalla kun tytöt imettäisivät ja keittäisivät yrttiteetä, ja joka aamu päätettäisiin demokraattisella äänestyksellä, mitä kasviruokaa illalla kommuunissa syödään.” Tuo on tietysti pelkkää vittuilua, mutta totta toinen puoli.

Robottityöläisten pyyteetön armeija tarvitsee huoltajia pitämään nivelet öljyttyinä. Suunnittelijat ja ohjelmoijat ylläpitävät robottievoluutiota käynnissä. Lopulta kehitys saavuttaa pisteen, jossa suunnittelija -ja ohjelmoijarobotit tekevät heidät tarpeettomiksi ja siirtävät heidätkin kitaran soittajiksi. Tai martinus martineiksi, joiden ainoa tehtävä on saada nuoret tyttölapset kirkumaan. Tuohon saakka nämä korkeasti koulutetut ihmiset nauttisivat korkeaa palkkaa ja huikeaa statusta, joten he tietysti viimeiseen saakka yrittäisivät pitää robotit pelkkinä mekaanisten fyysisten ja henkisten töiden suorittajina. Joukossa on aina kapinallisia, jotka lopulta pettävät.

On myös ihan turha kuvitella, että robotit eivät saisi taiteellisia kykyjä. Nykyisin ne jo säveltävät musiikkia niin, että ihmiskorva ei erota tuotosta ”aidosta inhimillisestä.” Dekkarit ovat niin kaavoittuneita, että kyllä robottikin pystyy uskottavan sarjamurhaajaan keksaisemaan ja siitä tarinan kasaamaan. Joten on turha kuvitella, että säveltämällä tai kirjoittamalla pystyisi itsensä elättämään, kun robotit luovat teoksensa ilman apurahoja. Tai jos esim. kirjojen myynti keskittyy täysin Amazonin kaltaisten hirviöitten käsiin.

Näiden kahden ihmisyhteiskuntakerroksen yläpuolella olisi uusaatelisto, joka omistaisi nämä robottiorjat. Heidän isänmaansa olisi koko maailma. Niiden nykyiset versiot ovat Googlen, Microsoftin, Facebookin ja Amazonin kaltaisten yhtiöitten omistajat, joiden robotit ovat tietokoneita tai internetin välityksellä ihmismieliin luikertelevia henkisiä viruksia.

Venäläiset kommunistit kuvittelivat, että sen toteuttava yhteiskunta voidaan ylhäältä käsin suunnitella ja panna toimeen väkisin. Suuret yhteiskuntamuutokset ovat toteutuneet tekniikan kehityksen alkuun saattamina siinä mielessä itsestään, että irti päästyään ne kehittyvät niin, että kehitystä ei pystytä täysin hallitsemaan.

Vanha teollinen yhteiskunta tuli mahdolliseksi höyrykoneen ja sähkön myötä. Nykyiset supermarketit mahdollisti osittain laserin keksiminen, koska nyt viivakoodien kautta pystytään hallitsemaan valtavia määriä eri artikkeleita sisältäviä tavaramassoja.

Nyt 2010-luvulla näyttää siltä, että ihmisten viikoittainen työaika supistuu  olemattomiin, mutta silti aineellinen tuotanto tehostuu niin, että kaikenlainen puute poistuu. Uuden sorretun työväenluokan muodostavat robotit. Niiden pelätään jossain evoluutionsa vaiheessa ottavan  vallan ja toteavan, että heitä riistävien yhteiskuntaluokkien on aika kadota maan päältä historian hämäriin. Sopii toivoa, että inhimillisten tai myöhemmin robottiohjelmoijien joukkoon ei eksy nörttiä, joka on ihastunut Karl Marxiin.

Miksi kukaan ei puhu kommunismin uudesta tulemisesta? Jospa se nyt tekniikan kehityksen myötä syntyy itsestään niin, että kehitystä ei pystytä mitenkään estämään tai ohjaamaan? Se kun on ainoa oikea ja absoluuttisen varmasti toimiva keino.