Väitetään, että elämme tietoyhteiskunnassa, jota hallitsee tieteellinen ajattelu. Kovat tieteet selittävät luontoa ja pehmeät eläviä olentoja.
Fysiikka on tiede, jota voi pitää kovimpana mahdollisena. Se on luonnontieteitten ydintä. Newtonin jälkeen uskottiin, että kaikki mitä siitä käsittää tarvitsi, oli siinä. Nykyisin fysiikan teoreettinen kenttä on pahasti sekaisin. Aine ei nykykäsityksen mukaan oikeastaan koostu atomeista, vaan kvanttikentistä. Suurin osa maailman materiasta on tuntematonta tavaraa. Ydinhiukkanen voi olla yhtä aikaa useassa eri paikassa ja mennä ajassa taaksepäin. Tämä ei tarkoita, että fysiikka olisi kärsinyt haaksirikkoa. Eikä näillä tietämättömyyksillä ole toistaiseksi oleellista merkitystä ihmiselämässä.
Evoluutioteoria nakertaa tehokkaammin uskontoon liittyviä käsityksiä, koska se selittää maailman syntymisen ilman Jumalaa. Tutkimusten mukaan USA:ssa lähes 70 % uskoo muihin selityksiin. Jos ei ihan suoraan Raamatun kertomaan luomisesta, niin johonkin Jumalan suorittamaan evoluution säätöön. Yhteen tieteen suurimpiin saavutuksiin ei suurin osa maailman tärkeimmän valtion ihmisistä usko. Ihmiset luottavat tieteeseen, kun sen keinoin rakennetaan käyttöömme autojen ja kännyköitten tapaisia vempeleitä. Kun kyseessä ovat henkisen hyvinvoinnin suhteen oleelliset tieteen saavutukset, pidetään luotettavampina tuhansia vuosia vanhoja satukirjoja.
Matematiikkaa on puolestaan pidetty tieteenä, jossa on mahdollista saavuttaa varmoja tuloksia. Sen teoriat ovat joittenkin käsitysten mukaan löydettävissä jostain henkiaineen avaruudesta. Tästä eivät matemaatikot ole päässeet yhteisymmärrykseen. Mutta eiköhän tässäkin tapauksessa se henkiaines ole aivojemme neuronien luomusta. Ajattelu, joka niittenkin pohtimisen mahdollistaa, on evoluution tuotos. Tämä rakennelma on puolestaan kehittynyt vastaamaan Maan olosuhteita ja avaruuden olosuhteita. Mikään ei estä sitä, että jossain on maailmankaikkeus, jossa ovat täysin erilaiset fysiikan lait.
Aivojen toiminnan tutkimus on selvitellyt jonkin verran sitä, mihin uskontojen suosio perustuu. Miksi niitä on lähes mahdoton tieteen keinoin nujertaa?
Lainaan psykiatri J. Anderson Thomsonia, Jr. Kirjassaan Why We Believe in God(s) hän kirjoittaa, että uskonto syntyy niistä mielen ja aivojen sosiaalisista adaptioista, joita käytämme, kun toimimme meitä ympäröivien ihmisten joukossa. Nämä kyvyt muodostuivat ratkaisemaan sosiaalisia ja ihmisten välisiä probleemoita kun ihmisyys kehittyi. Uskonnolliset uskomukset ovat perustavia ihmisten sosiaalisen selviytymisen käsitteitä pienin muutoksin. Yksi ihmisten tärkeimmistä sosiaalista kyvyistä on päätellä, mitä toinen aikoo tai ajattelee. Se mahdollistaa olemattoman ihmisen kuvittelun ja mielikuvituskanssakäynnin tämän kanssa. Siitä ei ole pitkä tie henkimaailman olioitten luomiseen.
Eräs nykyisistä käsityksistä aivojen kyvyistä väittää, että ne koostuvat eri tehtävien suorittamisiin syntyneistä moduuleista. Sieltä löytyy yksikkö, joka ymmärtää vähän fysiikkaa. Yksi erottelee elävät elottomista. Eläimillä on kyky liikkua omasta halustaan, mikä jaottelu alkaa nykyisin automaattisesti ajavien autojen takia olla menneen talven lumia. Tai sitten autot on jaoteltava eläimiksi.
Nämä moduulit rajaavat ihmisaivojen ymmärtämiskykyjä pahan kerran. Alieeniaivoissa voi olla toimintoja, joita ihmisen on täysin mahdoton tajuta. Eikä tuosta ole enää pitkä matka trumppeihin ja putineihin.
Ajattelu uskonnollisissa ja poliittisissa ympyröissä on intuitioille alistettua. Faktojen tietäminen ei riitä, vaan niistä pitää osata päätellä tekojen seuraukset. Se vaatii lisää faktoja, joten on paljon helpompaa luottaa ensimmäiseen mieleen tulevaan intuitioon ja äänestää sen perusteella.
Jonathan Haidt selittää kirjassaan The Righteous Mind:( Why Good People are Divided by Politics and Religion (p. 299). Penguin Books Ltd. Kindle Edition) vähän sitä, miksi ateistit eivät ole onnistuneet heikentämään uskontojen vaikutusvaltaa käyttämällä tieteellisiä tuloksia. Hän sanoo, että uusateistit vetävät linjat liian suoriksi väittämällä, että uskomisesta seuraavat suoraan uskovaisten tekemiset. Juttuun pitäisi liittää myös kolmas aspekti: ryhmään kuuluminen. Jos yrittää ymmärtää uskontojen pysyvyyden ja niihin liitetyt intohimot tutkimalla pelkkiä Jumalaa koskevia uskomuksia, se on samaa kuin yrittää ymmärtää jalkapalloon liittyviä intohimoja ja pysyvyyksiä seuraamalla pallon liikkeitä. Ihmisten ajattelu ei ole järkevää siinä mielessä, että se perustuisi faktojen koko aikaiseen loogiseen soveltamiseen. Kenties puhdas tieteellinen ajattelu on sitten poikkeus. Tuskin on sekään.
Antropologi Richard Sosis tutki kahdensadan 1800-luvun kommuunin historiat USA:ssa. On luonnollista, että pelkkiä geneettisiä sukulaisia sisältävät ryhmät pysyvät yhdessä, mutta ihmisten yhteistyö ilman sukulaisuutta vaatii enemmän selittämistä. Ryhmät pysyvät koossa vain, jos ne pystyvät pitämään itsekkyyden ja vapaat ratsastajat kurissa. Siis porukan, joka yrittää nauttia muiden töitten tulokset antamatta omaa panostaan.
Kommuunien perustajat olivat yleensä ryhmä sitoutuneita uskovia, jotka hylkäsivät yhteiskuntansa moraaliset arvot ja järjestäytyivät erilaisten periaatteitten mukaisesti. Ryhmät saattoivat olla uskonnollisia tai sekulaareja sosialistien tyyliin.
Sosis huomasi, että vain 6 % sekulaareista yhteisöistä toimi 20 vuoden kuluttua perustamisestaan. Uskonnollisista toimi 39 %. Hän selitti asian sillä, että yhteisö oli sitä pysyvämpi mitä enemmän uhrautumista se vaati jäseniltään. Näiden piti ehkä luopua alkoholista ja tupakasta, paastota, käyttää tietynlaisia asuja tai hiustyylejä. Vastaava ilmiö sekulaareissa yhteisöissä ei auttanut pitämään niitä elossa.
Sosis väittää, että oleellista on näiden rituaalinen ja tapojen selittäminen pyhiksi. Tapa saattaa olla miten älytön tahansa, mutta pyhäksi julistaminen saa sen tuntumaan perustellulta. Sekulaareilla ei ole tätä keinoa, koska heillä on ikävä ominaisuus miettiä jonkun vaatimuksen järkevyyttä. Jos se ei ole loogisesti perusteltu, he kieltäytyvät noudattamasta sääntöä. Ja se siitä yhteisöstä ja sen kestävyydestä.
Joten liiasta järjen käytöstä on yhteiskunnallisissa ympyröissä pelkkää haittaa. Sukulaisuuteen perustumattomat kommuunit kestävät, jos niiden käytännöt ja uskomukset ovat riittävän älyttömiä? Jos Trump ja Putin eivät olekaan alieeneja, riittäisikö tämä selittämään heidän suosionsa?
