E-kirjojen lukeminen on synti?

Ilmoittautuessani Savon Sanomiin blogien kirjoittajaksi uhkasin kirjoittaa moraalista uskonnottoman näkökulmasta. Aloitan kertomalla, että e-kirjojen lukeminen on syntiä. Paperiteollisuus on Suomen selkäranka, joten kirjan lukeminen lukulaitteesta on silkkaa pahuutta.

Olin lapsena innokas lukija. Kävin Kuopion Niiralan kirjastossa useita kertoja viikossa. Kirjastokorttini mustui niin, että kirjastotäti näytti sitä pelotteena yrittäessään saada asiakkaat ostamaan suojakotelot korteilleen. Sosiaaliset taitoni jäivät lukemisen aiheuttaman erakkoelämän takia puutteellisiksi. Kun ihmiset väittävät, että ystävät ovat parasta, ihmettelen aina, mitä mahtavat tarkoittaa.

Olen ostanut ulkomailta Amazonilta parisataa kirjaa. Ensimmäiset kirjat tulivat postissa hitaasti, mutta sentään alle kuukaudessa. E-kirjojen myötä ostin Kindlen lukulaitteen, jossa oli 3g-yhteys kirjakauppaan. Nyt sain kirjat luettavikseni minuuteissa. Käytän nykyisin 8 tuuman tablettia ja 4g:tä, mutta toistaiseksi en ole yltänyt nopeuteen, jossa teoksen mieleen juolahtaminen riittäisi sen saamiseksi.

Minulla on kaksi epäilyttävää lukuharrastetta. Yritän ensinnäkin selvittää, miten ihmiset pystyvät uskomaan sekä jumaliin että tieteen tuloksiin. Moisen ei meillä ajatella olevan loogisessa ristiriidassa keskenään. Kun haluan lukea kirjoja, joissa niin väitetään, joudun turvautumaan englanninkieliseen kirjallisuuteen. Luen toki myös kirjoja, joissa uskotellaan, että ne eivät ole, mutta vain yrittääkseni ymmärtää, miten joku voi olla moista mieltä.

Toinen epäilyttävä makutottumukseni ovat villistä lännestä kertovat kirjat, joita niitäkään ei saa suomen kielellä. Joskus lapsena makuni turmelivat Zane Greyn teokset, joita nykyisin saa e-kirjoina englannin kielisinä ilmaiseksi. Huomasin ihmeekseni, että ne eivät olleetkaan puhtaita seikkailuromaaneja vaan enemmänkin romansseja. Alle murrosikäisen näkökulmasta kiusaajat kertaheitolla nujertava lännenmies on houkuttelevampi hahmo kuin fyysisesti ja henkisesti ylimaallisen ihana pulassa oleva neitokainen.

Yritin edellä puolustautua kertomalla, että luen e-kirjoja, koska haluamiani ei Suomesta suomenkielellä saa. On ympäristöystävällisempää kuljetuttaa kirjojen sisällöt USA:sta bittivirtoina kuin lennättämällä ne paperille painettuina.

Kirjailijat, kirjakaupat ja kustantajat ovat huolissaan bisneksensä puolesta. Kun ihmiset ostavat paperikirjan, niin he voivat lainata sen edelleen tutuilleen. Jos he ostavat e-kirjan, he antavat tutuilleen pelkän tiedoston. Kaikki voivat lukea samaa kirjaa sitten yhtä aikaa. Tätä yritetään vaikeuttaa DRM-suojauksella, joka estää tiedoston käyttämisen toisessa laitteessa. Internetistä löytää helposti ohjelmia, joilla sen saa purettua. Laki kieltää moisen toimenpiteen, mutta tietokoneitten kanssa kasvaneen sukupolven ihmiset pitävät oikeutenaan saada kaikki bitteinä liikkuva ilmaiseksi samassa mielessä kuin hengitysilmasta ei makseta.

On siis pelättävissä, että kirjat sosialisoidaan välittömästi, kun ne jollekin internet-sivulle myytäväksi ilmaantuvat. Bittiavaruuteen syntyy sivustoja, joilta niitä saa ilmaiseksi riesana vain pieni omantunnon kolkuttelu. Kirjat siirtyvät yhteisomistukseen valitettavana lisäpiirteenä se, että suomalaisten kirjoittamat yhteisomistetaan ulkomaille Googlen ja Amazonin kaltaisten globaalien hirviöitten haltuun. Kyseessä on kommunismin uusi versio, jota sen kiihkeimmät vastustajat toteuttavat.

Olen ihmetellyt sitä, miksi e-kirjojen lukemisen suosio kasvaa hitaasti. Ihmiset tekevät syntiä mielellään, joten sen siksi kokeminen ei ole este. Voi olla, että nuorempi sukupolvi ei kirjoja juuri lue, vaan vanhempien ikäluokkien ihmiset ostavat niistä suurimman osan. Digiummikoille kynnys siirtyä e-kirjoihin on korkea. Tarvitaan lukulaite ja siihen yksi tai kaksi ohjelmaa. Kun kirja on imuroitu, suojaus täytyy purkaa. Lisäkiusana ovat vielä salasanat ja maksaminen, joka ei onnistu seteleitä tarjoamalla. Kirjan voi antaa lahjaksi ostamalla koodin, minkä ojentaminen synttärisankarille ei ole yhtä juhlavaa kuin kauniin paperikirjapaketin. Ison e-kirjaston omistaja ei voi esitellä kirjoja täynnä olevia seiniään, vaan tietokoneelta pitkän luettelon pilvipalvelimella olevista opuksistaan. Kirjahyllykauppiaista tulee heistäkin onnettomia.

Jotta väitteeni e-kirjojen lukemisen syntisyydestä tulisi uskottavammaksi, jätän hyvät puolet kertomatta ja kerron vielä haitasta, johon ei ole kiinnitetty huomiota. Kun minä imuroin netistä kirjan, jota lähelläni asuva ihmisyksilö pitää paholaisen tuotteena, kirjan sisältö lainehtii sähkömagneettisina aaltoina hänenkin aivojensa läpi. Vaikka sanoman fyysinen olomuoto ei vahingoittaisikaan, niin kaipa sen henkisen sisällön täytyy hänen sieluaan silti tahria? Ainakin, jos uskomme aineesta erilliseen henkeen, jolloin kirjan sisällön täytyy siirtyä henkiaineena bittien mukana?

 

 

Jätä kommentti

*