Ehdoton totuus ehdottomista totuuksista

Tieteen tekijät kaihtavat väittämästä faktojaan ehdottoman tosiksi, mutta tekevät kaikkensa varmistaakseen ne sellaisiksi. Ideologioitten poppamiehet puolestaan väittävät totuuksiaan absoluuttisiksi ja tekevät kaikkensa, jotta niitä ei ainakaan tieteen menetelmin kyseenalaisteta.

Tullakseen toimeen maailmassa eläimen aivojen täytyy muodostaa sen tapahtumista malleja. Ne sisältävät joukon uskomuksia, joita on terveellistä pitää tosina. Kun seisoo satametrisen kallionjyrkänteen reunalla, ei ole syytä ryhtyä epäilemään painovoiman lakia ja kokeilla, josko alashyppäämisestä ehjänä selviäisi.

Fysiikan faktat ovat eri lajia kuin kulttuurin tai moraalin. Jos pidät Munchin Huuto-taulua tolkuttomana tekeleenä, uskomuksesi ei ole kovin vaarallista lajia, ellet kerro sitä sen juuri sadalla miljoonalla ostaneelle porholle.

Uskomuksia syntyy ihmisissä koko ajan. Tavallaan niitä on pidettävä oletusarvoisesti tosina ainakin muutamien sekuntien ajan. Sitten ihmisen päässä ennestään olevat uskomukset käyvät ilman tietoista harkintaa uuden kimppuun ja arvioivat sen. Jos se on johdonmukainen entisten kanssa, se koetaan todeksi. Jos ei, se on epätosi.

Uskomuksen synty on automaattinen prosessi, joka ei vaadi tietoista ajatusponnistelua. Sen intuitiivinen hylkääminen ei vaadi sekään tietoista ajattelua, mutta sentään vähän enemmän toimintaa aivoissa. Alitajuntaiset prosessit tekevät työn ja ilmoittavat sitten tietoiselle mielellesi, että olet nyt sitten tästä tätä mieltä. Mutta jos alat aktiivisesti kieltämään jotain, joka on uskomusjärjestelmäsi kanssa sopusoinnussa, se rasittaa ja tekee olosi epämiellyttäväksi. Moiseen aikuiset ihmiset harvoin ryhtyvät. Heistä on joskus jopa mukavampi käydä fyysisesti eri mieltä olevien kimppuun, vaikka se se vasta energiaa kuluttaakin. Kenties se tunteitten tasolla tuottaa enemmän mielihyvää. Se myös mahdollistaa tällaiseksi toimintasankariksi ryhtymisen kautta sosiaalisen arvon nousun oman yhteisön silmissä. Oman pään sisäisten uskomusten kieltämisistä ei juuri action-elokuvia tehdä, vaikka sankarillisia ponnisteluja nekin vaativat.

Uskomuksen voi löytää aivoista toisiinsa kytkeytyneitten neuronien muodostelmana. Varmuuden tunteella ei tarvitse olla mitään tekemistä sitä koskevan asian totuuden kanssa. Kallossa on nyt vaan sen aikaansaava rykelmä hermosoluja, joiden muodostama järjestelmä voi olla omien aivojen pelkkien sisäisten prosessien tuotos.

Ulkoisessa fyysisessä ympäristössä selviytymiseen vaadittavat uskomukset syntyvät ja vahvistuvat jokapäiväisen elämän toistuvien kokemusten kautta. Kulttuuriset uskontoon, politiikkaan tai taiteeseen liittyvät eivät enää koe uusia vahvistumisia reaalimaailman tapahtumien muodossa muuten kuin sosiaalisessa mielessä. Vaikka poppamies vakuuttaa, että porsaan uhraaminen parantaa lapsen, saattaa lapsi silti kuolla. Epäonnistunut hengen mies syyllistää sitten äidin nuhtelemalla, että tämä ei aidosti uskonut rituaaliin ja esi-isä siksi mielensä pahoitti. Tämä riittää yleensä pitämään uskomuksen elossa. Ne ovat niin vahvoja, että mitkään tosiasiat eivät niitä enää deletoi.

Suurin osa filosofisista ja uskonnollisista järjestelmistä on kulttuurien luomaa pelkkää abstraktien henkiolioiden yhteen sovittelua, joilla on hyvin vähän tekemistä ulkoisen maailman tapahtumien suoran kokemisen kanssa. Jos niiksi ei lasketa luento – tai kirkkosaleissa istumisia ja viisaiksi uskottujen oppineitten totuuksien kuuntelua. Niiden ymmärtäminen ja hyväksyminen vaatii, että omassa kallossa on samankaltainen uskomusjärjestelmä. Tällöin voi saada mielihyvän kokemuksia, kun kertomiset koetaan intuitiivisesti joko hyväksyttävinä tai täytenä roskana.

Tieteen menetelmät luottavat eniten empiriaan, jossa kaikki pyritään varmistamaan kokeiden avulla. Asioissa, joissa siihen ei pystytä, turvaudutaan loogiseen yhteensopivuuteen aikaisemman tiedon kanssa. Ihmisen aivot noudattavat ihan ilman tieteellistä koulutusta tätä samaa mallia. Michael S. Gazzaniga väittää, että vasemmassa aivopuoliskossamme on tulkitsija, joka tarkistaa joka hetki saamamme syötteet ja kutoo niistä tarinoita muodostaakseen alati jatkuvan kertomuksen minäkuvastamme ja uskomuksistamme. Se pitäytyy entisessä uskomusjärjestelmässä tapahtui mitä tapahtui. Tämä tulkitsija vänkää uudet faktat sopimaan sen muodostamaan kehykseen vaikka väkisin.

Tähän tiedehenkilötkin joskus sortuvat. Ideologioiden elossa pysyminen perustuu siihen, että niissä kannattajia suositellaan, rohkaistaan ja painostetaan tekemään juuri näin. Tieteen edistys puolestaan perustuu siihen, että sen edustajat tietoisesti yrittävät torjua moiset mielihalut.

On siis syytä muistaa aina, että se kaikkein rakastetuin ja pyhäksi koettu totuus ei lähes sataprosenttisella varmuudella ole totta. Tämä ei estä pitämästä sitä edelleen pyhänä ja elämästä sen tarjoaman tuen varassa. Eikä tiedemiesten tavoilla käsittää totuus ole käytännössä mitään tekemistä joka päiväisen elämän henkisten totuuksien kanssa.

 

 

 

Kommentit

  • plokkariukki

    Taunon tarina lienee pitkälle tosi, mutta kouluja käymättömänä jätän kommentit vähiin, paitsi lisäisin jatkoksi seuraavaa. Yliopistot ja tutkimuslaitokset kaikkine viisaineen ja viisauksineen rahoitetaan nykyään suurelta osin yksityisellä rahalla. Jokaisen tutkimuksen perään olisi liitettävä kyseisen tutkimuksen rahoittajien nimet, yhtiöt ja tuotteet, joita on tutkittu ja jotka jätetty tutkimatta. Olisin kiinnostunut kaikkein eniten tutkimuksen niistä (ei miellyttävistä) tuloksista, jotka syystä tai toisesta jätetään julkaisematta. Asenteellinen, tietämätön ja aina skeptinen (epäileväinen) ariukki.

Jätä kommentti

*