Elektronit enkeleitä etevämpiä

Enkelit ajatellaan henkisiksi otuksiksi, joiden tehtävä on toimia välittäjinä ihmisten ja Jumalan välillä. Tärkeimmät kysymykset kuten pystyvätkö enkelit syntiä tekemään, ovat puhtaasti teologisia kysymyksiä, joihin ei maallisilla tieteillä ole ollut osaa eikä arpaa. Mutta kun pitää selitettämän, miten aineettoman olennon liikkuminen eroaa aineellisten tavoista tai kuinka monta henkiolentoa mahtuu neulan kärkeen, tarvitaan fysiikkaa. Keskiajan teologit moisia kysymyksiä aprikoivat käyttäen aikansa luonnonfilosofiaa, joka oli Aristoteleelta peräisin. Se oli 1200-1300 luvuilla jo yli 1500 vuoden ikäistä, mutta parempaakaan ei ollut tarjolla.

Tuomas Akvinolainen pohti 1200-luvun puolivälin kirjoituksissaan mm. seuraavia kysymyksiä:  Ovatko enkelit jossain paikassa, henkiolentoja kun ovat? Voiko enkeli olla useassa paikassa yhtä aikaa? Voiko samassa paikassa olla useampia enkeleitä yhtä aikaa? Voiko enkeli liikkua paikasta toiseen? Kun enkeli liikkuu, kulkeeko se lähtöpaikan ja kohteen välisten paikkojen läpi? Tapahtuuko liike ajassa vai livahtaako enkeli paikasta toiseen tuosta vaan aikaa siihen käyttämättä?

Näiden pohdiskelujen tutkiminen osoittaa, että keskiajan teologien älli leikkasi yhtä terävästi kuin nykyajan tiedemiesten konsanaan. Ainoa vika oli, että he käsittelivät olemattomia olentoja. Sen hyvä puoli on toki siinä, että siihen tarvittiin ihan vain puhdasta järkeä, jota eivät maalliset faktat saastuta. Historian humanisteiksi nimeämä inha ihmisjoukko alkoi 1400-luvulla kyseenalaistaa teologien loogisia pohdiskeluja. Tämä uskonnon ja järjen pyhä allianssi sai lopun viimeistään Lutherin ärhentelyn myötä 1500-luvulla. Samalla tuhottiin valtava määrä keskiajan kirjallista perintöä. Skolastikkojen kirjoituksia käytettiin joskus ihan kirjaimellisesti pyllyjen pyyhkimiseen.

Enkelit käsitetään henkiolioiksi. Kvanttifysiikan myötä alkeishiukkasten aineellinen laatu on hämärtynyt pahan kerran, joten ero hengen ja aineen välillä alkaa olla menneen talven lunta. Olisi kenties syytä luopua käsitteistä kokonaan ja korvata ne muilla termeillä, jotka paremmin vastaisivat tieteen tuloksia. Riitely siitä, onko perimmäinen todellisuus henkistä vai aineellista, loppuisi siihen.

Kun tiedemiehet nykyisin kertoilevat meille, mitä elektronit ovat ja miten ne käyttäytyvät, mieleen tulee välittömästi keskiajan teologien pohdiskelut enkeleitten ominaisuuksista. Onko elektroni  jossain tietyssä paikassa jonain ajan hetkenä? Ei ole aina. Voiko se olla useammassa paikassa yhtä aikaa? Kyllä voi. Kuinka monta elektronia mahtuu neulan kärkeen? Aika monta. Fyysikot ovat etevämpiä elektronien suhteen kuin teologit enkeleittensä kanssa siinä mielessä, että heillä on Paulin kieltosääntö, joka rajaa elektronien samassa paikassa olemisia jonkin verran. Miten elektroni liikkuu suhteessa aikaan? Eräs selitys kertoo, että elektronin antiainevastine positroni on ajassa taaksepäin liikkuva elektroni. Liikkuuko elektroni paikasta toiseen siirtyessään välillä olevien paikkojen läpi? Ei välttämättä. Ja niin edelleen.

Luonnonfilosofiaan taipuvaiset teologit suostuivat jopa rajaamaan Luojan valtaa järkensä  ja aikansa fysiikan oppien pohjalta. Suurin mahdollinen voima lähti Jumalasta eikä Hänkään kyennyt roiskaisemaan enkeliä paikasta toiseen niin, ettei siihen kulunut aikaa. Oli olemassa pienin mahdollinen ajan hetki, jota Jumalakaan ei kyennyt kumoamaan. Tiedämme nykyisin tämän ajan täsmällisen keston. Sitä kutsutaan Planckin ajaksi ja se on suurin piirtein 0,000000000000000000000000000000000000000000053912 s.

Joten on turha väittää, ettei ihmiskunnan tietämys ole lisääntynyt kuluneitten vuosisatojen aikana. Enkelien olemattomuus on jo todistettu. Jäämme odottamaan elektronien olemattomuuden toteamista tai ainakin sen korvaamista jollain muulla esim. säieteorian kehittämällä hiukkasella. Toisaalta sen kutsuminen ”hiukkaseksi” voi olla perusteetonta.

Kommentit

  • mustamies

    Ihmeellinen on Maailima, Enkelit ja Elekroonit ovat vieläkin ihmeelisempiä.
    Sitten nämä ”hiukkaset” jotka on tosi vaarallisa, niitä syntyy mm. ranta-saunan lämmittämisestä.
    Jos sytyttää tulipesässä olevat puut väärin, niin sanoi jo entinen Palopäällikkökin: väärin sammutettu.
    Mustamiehen ammatissa nämä ”hiukkaset” olivat joka-päiväinen ilimiö, kuitenkin olen vielä hengissä pysynyt.
    Jumalatkin on kait yhtä näkymättömiä, kun enkelit, lieneekö kukkaan nähnyt näistä kumpaakaan.
    Ite kutakin uskonsa auttakoon !
    Jumalia kyllä on erittäin paljon mm. Intiassa, siellä on kansalaisten uskomusten mukaan n. 300 jumalaa, joten enkeleitä saattaa olla tosi-paljon.

  • Veikko Kastinen

    Noin kymmenen vuotta sitten koin liikenteessä sellaista joka muutti minun ajattelua.
    Jokin esti minua kääntämästä autoani rekan eteen. En nähnyt enkeleitä, mutta minun järkeni ei pysty sitä tapahtumaketjua selittämään. Enkä enää yritäkkään.

  • plokkariukki

    Etsin ”entisessä elämässä” telkkarista vikaa monta päivää, ei löytynyt. Pistin sormet ristiin ja rukoilin lyhyesti: Auta löytämään köyhän mummon telkun vika. Minuutin päästä tökkäsin mittarin piuhan oikeaan paikkaan! Kumpikaan ei ollut silmin nähtävissä, vika eikä auttaja. Minä uskon, vaikka välillä se horjuukin.

  • Arja Hakala

    Enkelien olemassaolo mahdollisti elämäni vielä jatkuvan.

Jätä kommentti

*