Mutta.

Tuomas Enbuske kertoi eräässä tv-haastattelussa, että hän tietää täsmälleen, millainen otsikko tuo blogille lukijoita. Päätellen hänen suosiostaan hän todella tietää. Netistä löytyy niin paljon tekstiä, että blogin nimi ja alku täytyy muotoilla huolellisesti, jotta hakukoneet sen löytävät. Sisältö määräytyy osittain täysin vieraista lähtökohdista, joilla ei ole mitään tekemistä itse asian kanssa. Tekstille täytyy antaa focus-avainsana, jonka täytyy esiintyä ensimmäisessä kappaleessa. Jos laittaa avainsanaksi ”suuret ikäluokat”, se ei kelpaa, jos se on muodossa ”suurten ikäluokkien” jne. Google ei pysty nyt laskemaan lukijoitten määrää, mikä on itsetunnolle pahasta.

Samoin Enbuske, Veitola, Salminen tietää, keitä on kutsuttava tv-ohjelmaan, jotta katselijoita saa. Jos haluan sinne grillattavaksi, minun pitää esimerkiksi mennä Kuopion torille sen joulukuusen juurelle alasti, huutaa sitten ”häsdäk miituu” ja väittää, että kuusi ahdisteli minua seksuaalisesti. Täytyy toki varmistaa, että paikalla on muitakin katselijoita kuin poliisi ja että näillä runsaasti kännykkäkameroita. Sitten vain kutsua odottamaan. Voi tietysti olla, että koska en ole kaunis nuori nainen tai komea nuori uros, minut luokitellaan noloksi vanhukseksi ja Enbuske saa lisää vettä myllyynsä. Mutta jos joku katsoo kuuluvansa edellisiin ihmisryhmiin, niin …?

Lainaan seuraavassa menetelmää, jossa ensin esitetään anteeksipyynnöksi ”niinhän minäkin”, kenties vielä haukuttavan kehaisu ja perään se kuuluisa ”mutta” ainakin abstraktissa muodossa. Sitä seuraa kohteen ryöpytys.

Mielestäni Enbuske on hyvä kirjoittaja, mutta. Jaan hänen uskonnolliset asenteensa, mutta en poliittisia näkemyksiä. Lisäksi kuulun suuriin ikäluokkiin ja noloihin vanhuksiin, joita Enbuske sorsii. Siinäkin minua harmittaa se, että en kuulu suurimpaan 1947-ikäluokkaan, vaan toiseksi jääneisiin 1946 syntyneisiin.

Enbuske luottaa faktoihin ja tutkimustuloksiin, mutta. Hän väittää, että ”Suurten ikäluokkien miesten uho, neimdroppailu ja omilla saavutuksilla ja statuksella uhoaminen kuuluu heidän sukupolvensa miesten koodiin. Uho tai viina on heidän turvansa, kun he eivät tiedä, miten olla sosiaalisessa tilanteessa.”  Tämä on yleistys, joka voi olla totta siinä mielessä, että moisia urhoja on enemmän suurten ikäluokkien miesten joukossa kuin Enbusken sukupolvessa. Eri asia on sitten, kuinka paljon enemmän. Prosentteja ja todennäköisyyksiä voi laskea monella tavalla. Kohtaamasi 46-lukulainen joko on uhoaja tai ei. Kaksi mahdollisuutta, molempien todennäköisyys 50%? Ikäluokasta on siis uhoajia 50%.

https://blogit.iltalehti.fi/tuomas-enbuske/2017/11/24/kiitos-feministit-ja-60-luvun-radikaalit-miehena-on-nykyaan-paljon-helpompaa/

Todellisuudessa uhoajia voi suurten ikäluokkien miesten joukossa olla 7 % ja 70-75- lukulaisissa 5%. Lukuni eivät perustu mihinkään tutkimustuloksiin ja ovat täysin perusteettomia. Kysyn vain, riittääkö ero julistamaan meidät uhoajiksi ja 70-lukulaiset ei-uhoajiksi? Jos ei, niin miten suuri ero tarvitaan?

Esimerkkejä. Enbuske 1977, Jere Karalahti 1975, Juhani Tamminen 1950. Karalahti on Enbusken ikäluokkaa. Liekö silti Tammista pahempi/parempi macho-mies? Tamminen lienee yksi Suomen omahyväisimmistä immeisistä. Jotta minua ei nyt laskettaisi esimerkki-ihmiseksi  ikäluokkani sovinisteista, kerron, että hän mielestäni häviää reilusti Lenita Airistolle. Nyt ei kukaan voi syyttää minua miesten suosimisesta naisten kustannuksella.

Enbuske voi olla oikeassa väitteessään, että suurten ikäluokkien miehet ovat jne. Mutta.

Pitäisikö tämän blogini focus-avainsanan olla Lenita Airisto? Varmaan. Mutta. Joutuisin muuttamaan kirjoituksen nimen ja muokkaamaan ensimmäisen kappaleen tekstiä niin, että siinä esiintyisi Lenita. Joten minäpä otankin focus-avainsanaksi ”mutta” , ensimmäiseksi kappaleeksi Mutta ja otsikoksi ”Enbuske on mainio blogisti, mutta.” Blogin tärkeimmät vaateet on näin täytetty.