Haavoittuneen jalopeuran pelastamisoperaatioita

Savon Sanomien pääkirjoituksessa 23.4.2017 käsitellään myönteiseen sävyyn Päivi Räsäsen kielteistä kantaa pakolaisten palauttamiseen. Rehellisenä kristittynä hän ei voi vaientaa omaatuntoaan jne. Käytännössä se tarkoittaa joskus sitä, että hän asettaa Raamatun sanan Suomen lain yläpuolelle. Jos Raamattu sanoo, että homous on väärin, Räsäsen omatunto kertoo saman? Ainakin pitäisi, jos hän on ”rehellinen” kristitty.

Pääkirjoitus liittyy tapauksiin, joissa turvapaikan hakijoita palautetaan maihin, joiden olot ovat rauhattomat. Lasten palauttaminen on toki eri asia kuin nuorten hyväkuntoisten miesten palauttaminen. Sen vääräksi kokemiseen ei tarvita kristillistä omaatuntoa. Ihan tavallinen inhimillisyys riittää.

Mieleeni tuli uutiskatsauksen turkkilainen, epäilemättä muslimi, joka julisti, että ennemmin tulee totella Jumalaa kuin EU:ta. Hän tiesi, että Erdogan tiesi Jumalan tahdon.

Pappien halusta piilottaa kielteisen päätöksen saaneita ja maahan silti jääneitä tulee mieleen, että kristityn velvollisuus on pelastaa haavoittunut leijona, vaikka tietää, että parannuttuaan se syö hänet. Islamin ja kristinuskon väliset kahnaukset eri puolilla maailmaa antavat luvan olettaa, että kun jossain maassa on riittävä määrä islamin uskoisia, heidän joukostaan nousee vääjäämättä ihmisiä, jotka yrittävät uskontonsa saamista valtauskonnoksi ja väestön alkuperäisen uskonnon alistamista orjan osaan. Tässä pyrkimyksessä väkivallan käyttö on hyväksytty ja jopa suositeltu keino.

Palauttamisia puolustellaan selviin faktoihin perustuvilla argumenteilla. Jos väärin perustein haetut turvapaikat myönnetään, koko tarve ”hakea turvapaikkaa” joutaa roskiin. Jos käännytyspäätöksiä ei toteuteta, miksi vaivautua niitä edes tekemään? Käytännössä liian pitkälle viety omantunnon kuuntelu kertoisi kaikista maista pois pyrkiville, että sinne vain. Kun siellä olet, ihan mistä syystä tahansa, voit tehdä mitä vain, eikä sinua palauteta.

Valtiollisella tasolla omientuntojen tuntemukset eivät voi sanella päätöksiä. Sitä eivät voi tehdä myöskään silkat faktat. Tiedämme, että Tanskassa ja Englannissa suljetut muslimiyhteisöt soveltavat sharialakia valtiollisten lakien yli. Osa muslimeista myös halveksii alkuperäisväestöä vääräuskoisina. En tiedä, voiko pitää faktana väitettä, että samoin käy myös Suomessa, koska se on tulevaisuutta koskeva ennuste. Liekö edes sitä? Toisaalta kaikki tänne tulevat muslimit eivät halua sharialakia eivätkä inhoa meitä ja meidän tapojamme. Tosiasia on myös se, että ikävyyksiä tuottamaan ei montaa yksilöä tarvita.

Päätösten teko edellyttää kompromisseja faktojen ja omientuntojen välillä. Edellisistä totuuksista voi vetää johtopäätöksen, että ikävyydet torjutaan, kun tänne ei päästetä yhtään muslimia. Moraaliset tunnot kieltävät sen. Käytännössä se olisi muutenkin mahdoton keino toteuttaa.

Omientuntojen perusteella saatu johtopäätös toteaa (kenties?), että päästetään kaikki tänne pyrkivät. Taas mahdoton käytännössä. Omatuntokin voisi tuntea tuskaa siitä, että omien heikommassa asemassa olevien kansalaisten elintaso laskisi.

Tarvitsemme siis poliitikkoja ja virkamiehiä tekemään tarvittavat kompromissit faktojen ja omientuntojen välillä. Valitettavasti. Olisihan se niin kiva todeta, että ”tässä ovat faktat, näin on niiden perusteella pakko menetellä.”

Uskontojen vaihtoehto tälle on ”niin Sanassa sanotaan, niin on pakko tehdä.” Mutta tässäkin nämä ”Sanan faktat” edellyttävät usein omantuntonsa kieltämistä. Toisaalta kun saa suoran käskyn, ei tarvitse vaivata päätään johtopäätösten muovaamiseen.

Oli Jumala olemassa tai ei, selkeä fakta on, että Hänen tahtoaan eivät papit eivätkä imaamit tiedä.

Jätä kommentti

*