Ihmiset uskovat jumaliin, koska se istuu luontevasti heidän aivojensa toimintaan. Jos joku lapsuudessaan uskon saa, hänen on kovin vaikea siitä eroon päästä. Luulen, että useimmiten se tapahtuu jos tapahtuu itsestään ajattelun kehityksen myötä. Yleensä ei, koska uskomisen prosessi sisältää halun siitä kiinni pitää.
Uskontoja on ollut lukematon määrä. Eniten kannattajia on juutalaisuudesta periytyvillä kirjauskonnoilla kristinusko ja islam, joiden teoriat sisältävät pyhät kirjat. Jumalaan uskominen on sinänsä harmitonta. Mutta kun sukupolvi toisensa perään opetetaan uskomaan, että Raamatut ja Koraani ovat Jumalan sanaa, ollaan varsinaisen epätieteellisen toiminnan parissa. Jos nykypäivän johonkin korkeampaan voimaan uskova vasta aikuisena saisi luettavakseen Vanhan testamentin, tuskin hänen mieleensä tulisi sitä Jumalan sanana pitää. Tai että hän Uuden testamentin luettuaan tuosta vaan keksaisi, että hei, Jeesushan oli tämän Epämääräisen korkeamman voiman poika!
Kristinuskon pääpyhä on Uusi testamentti. Se on huomattavasti harmittomampi opus kuin Vanha. Epätieteellisyys on selvää siinä mielessä, että Jeesuksen olemassaoloa ei ole pystytty edes tavallisen ihmisen hahmossa saati sitten Jumalan poikana todeksi todistamaan. Kolminaisuusoppi sotkee asian lopullisesti. Sen mukaan Jumalalla on kolme persoonaa Isä, Poika ja Pyhä henki. Eräs neropatti on kiteyttänyt sen merkityksen lauseeseen ” Jumala uhrasi itsensä itselleen pelastaakseen ihmiset itseltään.”
Vanha testamentti on edelleen virallisesti kristinuskon toinen pyhä kirja. Sitä sovelletaan varsin valikoiden mutta sovelletaan kuitenkin. Kun uskova tuomitsee homoseksuaalit, hän perustaa kantansa siihen.
Kristittyjä, jotka ottavat Raamatut kirjaimellisesti todesta, sanotaan fundamentalisteiksi. Heitä ei meillä Suomessa kovin paljon ole, mutta on kuitenkin. Ihan absoluuttinen fundamentalismi sekä Uuden että Vanhan testamentin suhteen on käytännössä mahdotonta. Melkoista monijakomielisyyttä se vaatisi.
Muslimeilla Koraani on Uuden testamentin vastine ja perimätieto (sunna, hadithit) profeetta Muhammadin sanoista ja teoista vastannee sitten tavallaan Vanhaa testamenttia. Väitetään usein, että kaikki muslimit ovat fundamentalisteja, mutta tuskin se enää paikkaansa pitää. Toki he ottavat uskontonsa vakavammin kuin Pohjoismaiden maallistuneet kristityt.
En ole Koraania tai haditheja lukenut, joten seuraavat väitteeni pohjaavat Jaakko Hämeen-Anttilan kirjoihin. Hän sanoo, että Koraanin tekstin täysin kirjaimellinen tulkinta on mahdotonta. Se myös sisältää hyvin vähän tarkkaa lakitekstiä tai yksityiskohtaisia määräyksiä uskoville. Hadithien väitetään olevan uskollisia kertomuksia siitä, miten profeetta Muhammad menetteli eri tilanteissa. Fundamentalistinen islam nojaa juuri näihin haditheihin, koska ne antavat tarkkoja elämänohjeita. Niiden kokoelmat ovat päätyneet lopulliseen muotoonsa nähtävästi joskus 800-luvulla. Muslimivaltioitten lakien perustuminen uskollisesti niiden varaan vastaa (ainakin melkein?) tilannetta, jossa meillä edelleen pidettäisiin kiinni Mooseksen laeista.
Minun mielestäni koko ajatus, että on kirjoja, joissa Jumalan sanat ilmenevät sellaisenaan, pitäisi jättää opettamatta. Tiede ei kenties pysty todistamaan Jumalaa olemattomaksi, mutta kyllä se pystyy nämä pyhät kirjat ihmisten tekemiksi osoittamaan. Käytännössä ajatus on mahdoton toteuttaa. Joten meidän on tyytyminen sen kevytversioon, kuten rauhanvälittäjä Hussein Al -Taee teki todetessaan, että ”Ainoastaan muslimit voivat vastata Isisin kaltaiselle järjestölle, ja löytää Koraanista ne kohdat, jotka viittaavat rauhaan. Vain muslimit pystyvät vastaamaan Isisin propagandaan.” Siis että uskottaisiin edes, että osa porukasta tulkitsee Jumalan sanoja väärin. Tai vielä enemmän edes, että osaa Koraanista on ihmiskirjoittajien toimesta vääristelty.
Alan Salehzadeh kirjoittaa blogissaan Islamkin voi uudistua nykymaailmaan sopivaksi (Iltalehti 24.7.2016), että ”maltilliset musliminuoret toivovat monin paikoin, että ihmiset luopuisivat tiukasta suhtautumisesta omaan uskontoonsa ja omaksuisivat modernimman tulkinnan. Renessanssin hengessä uskonto olisi vain henkilökohtainen asia, ei yhteiskunnan järjestelmä tai laki.”
Toivoa sopii aina.
Jari Holopainen
Mielestäni usko on ihmisen ydinolemusta: etenkin silloin kun kyse on siitä, että minä uskon sinua. Tämä tulkinta on kuitenkin kovin maallinen. Myös uskonnot poikkeavat tästä. Välillä sellaisia ajatuksia tulee mieleen, edustaako uskonto enemmän hengellisen ja maallisen vallan jännitettä? Silloin on uskottava, että näin tämä on, vaikka ihmisiä kohdellaan kaltoin.
Anssi
Onpa piristävää lukea blogi, jossa näkökannat uskonnoista ovat lähellä omiani. Itse olen samaistanut vanhan testamentin Israelin kansan kansalliseepokseksi. En löydä siitä ns. Jumalan sanaa lainkaan. Kristittyjen kymmenen käskyäkin ovat vain tavanomaisia moraalisia lauseita ei niihin ole Jumalaa tarvittu. Jos ihmisen on pakko etsiä Jumalan sanaa niin ne ehkä löytyvät kaikkialla univesumissa pätevistä luonnon laista.