Humanisti vaan ei humanoidi

Edellisessä blogissani kerroin, että kun joku väittää olevansa humanisti, alan epäillä hänen olevan natsi. Koska tämä on varsin epätyydyttävä tilanne, katsoin parhaaksi selventää hieman käsityksiäni siitä, mitä humanistit todella ovat.

Yuval Noah Harari väittää Homo Sapiens-kirjassaan , että humanismi periytyy monoteistisista uskonnoista. ”Humanismi on uskomus, jonka mukaan Homo sapiensilla on ainutlaatuinen ja pyhä luonto, joka eroaa perustavalla tavalla kaikkien muiden eläinten ja ilmiöiden luonnosta. Ylin hyvä on se, mikä on hyväksi Homo sapiensille.” Maailmassa on näin myös ihmisiä, jotka eivät ole humanisteja esimerkkinä ainakin osa eläinten oikeuksien puolustajista.

Liberaali humanisti uskoo, että ”ihmisyys on yksittäisten ihmisten ominaisuus ja että yksilönvapaus on siksi pyhä.” Kristityt uskovat vapaisiin ikuisesti eläviin sieluihin. Hararin mielestä ”Ilman ikuisia sieluja ja luojajumalaa liberaaleille käy piinallisen vaikeaksi selittää, mikä yksittäisissä sapienseissa on niin erityistä.”

Sosialistiset humanistit uskovat, että ”ihmisyys on pikemminkin kollektiivista kuin yksilöllistä.” Uskontoon tämän ajatustavan liittää kristinuskon käsitys kaikkien sielujen tasa-arvosta Jumalan edessä. Yksilön vapautta rajoittaa tasa-arvon vaatimus. Ihmisten täytyy pitää koko yhteisön etua omaa tärkeämpänä.

Evolutionaarisen humanismin mukaan ihmiset ovat muuttuva laji, joka voi kehittyä tai rappeutua. Hararin mielestä tämä ei tarvitse uskontoa ideologiansa vahvistukseksi. Mieleeni tupsahti tässä vaiheessa mielikuva papista (muistutti jotenkin piispa Jolkkosta) sanomassa, että ”siinä sen näkee, heti kun ideologia on uskonnoton, se synnyttää natsien kaltaisia hirviöitä!” Niinpä minä väitän, että kyllä sekin vaatii perusteluikseen uskon jumaliin, joiden lellikki tämä evoluutiotaan elävä eläinpopula on.

Natsit käsittivät asian omalla tavallaan. Luonnonvalinnan tuli antaa kitkeä ei pelkästään heikot yksilöt vaan myös ”heikot rodut” pois lajia rappeuttamasta. Nähtävästi he katsoivat, että juutalaisten pyyhkäiseminen pois maailmasta heidän toimestaan oli sitä luonnonvalintaa ihtiään.

Nykyisin jotkut väittävät ihan varmuuden vuoksi, että rotuja ei ole olemassakaan. Tässäkin on kyse vain siitä, miten rotu määritellään. Jos ihmisryhmien erot luokitellaan ulkoisten näkyvien ominaisuuksien perusteella, niitä on. Heikkojen eliminointi on korvattu positiivisemmalla vaihtoehdolla eli yrityksillä rakentaa geeniteknologian keinoin ihmisiä, jotka sekä ulkoisesti että älyllisesti ovat superia. Kai se on luonnonvalintaa sekin.

Päästyäni tähän valaistumisen vaiheeseen muistin kuulleeni sekulaareista humanisteista, jotka eivät usko jumaliin. Niinpä lukaisin Amazonista löytämääni John Siasin kirjaa Humanism. Hän määrittelee humanistin henkilönä, jonka mielestä voi olla hyvä ihminen ja elää hyvää elämää ilman uskoa yliluonnolliseen olentoon. Hänen mielestään humanisti voi olla agnostikko, ateisti, kyynikko, deisti, vapaa-ajattelija, naturalisti, ei-uskonnollinen, rationalisti, sekulaari humanisti, skeptikko tai spiritualisti. Hararin mielestä hän voi olla myös teisti.

Päätin lopettaa valaistumiseni humanismin asiassa tähän. Homma ei ole enää hallinnassani siinä mielessä, että Sias tuhosi pyrkimykseni tietää täsmällisesti ja lopullisesti, millaisia ihmisiä humanistit ovat. Tästä lähtien uskon määritelmään ”humanisti, no se on, niinku, semmonen ihminen, joka on humaani, mutta ei humanoidi.”

 

Jätä kommentti

*