Korkeita mielentiloja

Ismo Vornanen tunnusti meditoivansa kaksi tuntia päivässä. (Kuopion Kaupunkilehti 11.3.2017 Parempaa kuin nousuhumala). Sam Harris on filosofi ja neurotieteilijä, joka haluaa edistää tieteellistä ajattelua. Hän puolestaan tunnustaa viettäneensä kaksi vuotta viikosta kolmen kuukauden mittaisin annoksin vastaavissa retriiteissä käyttäen erityylisiä meditaation tekniikoita 12-18 tuntia päivässä. (Harris, Sam. Waking Up: A Guide to Spirituality Without Religion)

Harris uskoo, että näin saavutettavilla mielen tiloilla on paljon sanottavaa tietoisuuden luonteesta ja ihmisen hyvinvoinnin mahdollisuuksista. Eräs tv-kanava mainostaa vakuuttamalla, että sen ohjelmia katsomalla et koskaan koe tylsää hetkeä. Vornanen/Harris puolestaan väittää, että meditoimalla, siis periaatteessa yrittämällä olla tekemättä ja ajattelematta yhtään mitään, et koskaan koe tylsää hetkeä. Sopii yrittää tarjota tätä faktaa poliittiseksi vaihtoehdoksi jatkuvaa kasvua painottavalle kapitalismille. Tai kännykkäänsä addiktoituneelle nuorelle vaihtoehtoa, jossa tämä ei pyrkisi täyttämään mieltään koko ajan ulkoapäin syötetyllä täytteellä, vaan turvautuisi omaan sisäiseen elämäänsä. Mikä sekin pitäisi tyhjentää kaikesta ajattelusta. Sen onnistuminen vaatisi varmaan ihan sitä varten luodun oman tv-kanavan, jota voisi kännyllään seurata. Ohjelmana pelkkä taustakohina.

Yksi vaatimattomista paheistani on tapa ostaa Amazonilta euron tai kaksi maksava englanninkielinen länkkäri ekirjana ja lukaista se, kun koen oloni tylsäksi. Lukemisen jälkeen minä kadun syvästi moiseen roskaan tuhlaamaani aikaa ja päätän, että ei koskaan enää. Olen saanut päähäni, että lopetan sekä teeveen katselun että lukemisen ja yritän kuluttaa iltani meditoimalla. Istuntoni ovat toistaiseksi kestäneet 15 minuutista yhteen tuntiin, joten en voi saavutuksillani kehua. En myöskään ole lopettanut lukemista ja teeveen katselua. Siis vielä.

Olen tieteellisen todellisuuskäsityksen kannattaja. Vornasen kirjoituksissa minua on kiusannut se, että hän toistuvasti inttää, että tiede ei tiedä mitään tietoisuudesta. Olen lukenut useita kirjoja, joissa tiedemiehet siitä jotain sanovat. Ehkä Vornanen tarkoittaa tietämisellä kokemuksen kautta syntyvää tietoa, jonka kuvaaminen ei sanoin onnistu.

Toinen seikka, mikä henkisten sfäärien guruissa ärsyttää, on se, että he väittävät saavuttavansa korkeamman tietoisuuden tason. Uskon, että he pääsevät kyllä onnellisempaan mielentilaan, mutta puhuisivat nyt edes vain muuttuneista tietoisuuden tiloista. Meditaation avulla saavutettu valaistumisen kokemus on mahdollinen vain, jos joitain aivojen normaaleja toimintoja pystytään vaimentamaan. Näin saavutettu tietoisuuden tila on siinä mielessä alempi kuin se tavallisesi kokemamme.

Antonio Damasio kutsuu kaikkein perustavinta tietoisuuden tilaa ydintietoisuudeksi ja laajinta elämäkerralliseksi tietoisuudeksi. Siinä ihmisen kokemus yltää sekä menneisyyden muistoihin että tulevaisuuden ennakointiin. Mietiskelyn gurut painottavat, että pitäisi yrittää elää täysin nykyhetkessä. Sehän tarkoittaa, että tietoisuuden aluetta opetellaan kaventamaan ja sitä kautta onnellisuus lisääntyy? Damasion mukaan ydintietoisuus ei tiedä mitään menneestä eikä tulevasta. Joten…?

Jos haluaa laittaa tietoisuuden tilat alempi-ylempi järjestykseen, evoluution aikaisempaa tuotosta voi kutsua alemmaksi ja sen varaan rakentuneita myöhempiä tasoja korkeammiksi. Jos minä siis väitän, että meditoijat kokevat tietoisuuden tiloja, jotka ovat normaalia tilaa alempia, en suinkaan väitä, että ne olisivat jossain mielessä huonompia.

Valaistumisen kokemus ja sen tuottamista tuntemuksista vedetyt fysikaalista todellisuutta koskevat johtopäätökset ovat asia erikseen. Jos saa ajattomuuden kokemuksen, ei siitä voi noin vain nyhtäistä johtopäätöstä, että aikaa ei ole. Tai että vain näin saadaan kosketus johonkin perimmäisistä perimmäisimpään todellisuuteen.

Se tosin taitaa buddhalaisten mielestä olla pelkkää tyhjyyttä eli ei mitään.

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    mukavasi pohdittua

    –olen maallikko monessa asiassa, joogassakin, joten noin syvällisiin pohdintoihin en yllä, mutta
    – innostuin kommentoimaan naapurin joogaplogia ja silmäilin pari teosta, ostinkin jopa viikonlopuksi yhden

    Kysymyksessä on vanha uskonto, mihin uskoo tai sitten ei. On mahdollista tietenkin niin että poimii joogasta länsimaisittain ne terveyttä ja hyvinvointia edistävät elementit, kuten arvelin naapuriplogia muistinvaraisesti alkuun kommentoidessani meillä tehdyn. Mene tiedä.

    – ‘kirjoitin Lealle: … Uuden tyylin uskonnollisuus näkyy siinä (ostamassani kirjassa siis) enemmän kuin aiemmin lukemissani alan teoksissa – edelleen, tai kaikesta huolimatta.

    Kirjallisuuden historiakirjassa (1933) kerrottiin arjalaisten vallanneen Indian ja luoneen kirjallisuuden kolmiyhteisine jumalineen. Jumalan poika kasvoi erään juoman avulla (olutjoogasta puhui Lea) ja juomaa myös uhrattiin hänelle.

    Indialaisilla oli taipumus luopua elämästä mietiskelemällä ja tavoitella ’pelastusta’ uudelleen syntymisen kierteestä askeettisella ruumiin kiduttamisella, kärsimyksillä, ja etsimällä henkistä yhteyttä – tavoittelemalla maailmankaikkeuteen – (ylijumalaan) liittymistä (tavoite on eräänlainen nirvana).

    jos sallit, linkitän poikkeuksellisesti lopuksi po. sivulle https://blogit.savonsanomat.fi/porkkanan-juuria/olutjoogaa/

    – uskoakseni kaikki henkiset ja keholliset kehityspyrkimykset ovat sinänsä hyväksi

Jätä kommentti

*