Pieneksi vastapainoksi Martti Lutherin ylistykselle on syytä palauttaa mieliin myös hänen syntinsä. Hänen käytöksensä vuoden 1525 talonpoikaiskapinan aikaan ei ollut soveliasta kunnon kristitylle. Sama pätee hänen suhtautumiseensa juutalaisiin, joka tulee räikeästi julki vuoden 1543 kirjasta Juutalaisista ja heidän valheistaan.
Talonpojat saivat innoitusta hänen ajatuksistaan, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja erehtyivät kokeilemaan sen toteuttamista väkivalloin. 1525 julkaistiin Schwabenin talonpoikien kaksitoista artiklaa. Niissä vaadittiin mm. helpotuksia veroihin, seurakunnille oikeutta valita omat pappinsa, metsästystä, kalastusta ja puunhakkuuta vapaaksi rajoituksista ja maaorjuuden kieltämistä.
Talonpojat ajattelivat, että nämä vaatimukset perustuivat Raamatun sanaan. Luther ja monet muut reformaation johtajat väittivät, että kansan ihmiset olivat tulkinneet sanaa väärin. Kun ruhtinaat ja maanomistajat eivät vaatimuksille lämmenneet, talonpojat ryhtyivät aseelliseen kapinaan. He saavuttivat aluksi menestystä, mutta pian vastapuolen paremmin organisoidut ja koulutetut joukot kukistivat kapinan.
Lutherin mielestä maallisen esivallan oikeus ja velvollisuus oli käyttää äärimmäistä väkivaltaa tarpeen niin vaatiessa. Hän oli itse osaltaan vastuussa talonpoikien kapinasta, mutta asettui ruhtinaitten ja maanomistajien puolelle. Liekö ollut pelkkää itsesuojeluvaistoa, koska hän tiesi näin olevansa turvassa. Hänen tässä yhteydessä esittämänsä ei kovin kristilliseltä kuulosta: ”Myös kapinallinen ihminen, josta sellaista voidaan todistaa, on jo Jumalan ja keisarin pannassa, niin että se tekee oikein ja hyvin, joka ensimmäisenä sellaisen tappaa. Sillä itse kukin ihminen on sekä ylituomari että pyöveli, kun on kysymyksessä julkinen kapinannostaja,.. Sen tähden on nyt iskettävä, kuristettava ja pistettävä kuoliaaksi – salaa ja julkisesti – kuka vain osaa, ja ajateltava, että ei voi olla toista sen myrkyllisempää, vahingollisempaa, saatanallisempaa kuin kapinallinen ihminen; niin kuin lyödään kuoliaaksi hullu koira: ellet sinä tapa (häntä), niin hän tappaa sinut ja koko maan sinun kanssasi. ”
Ja niin ruhtinaat tekivät. 100 000 ihmistä menetti henkensä.
Toinen Lutherin pimeistä puolista oli hänen suhtautumisensa juutalaisiin. Kun kristinuskon kehittäjät saivat päähänsä ristiinnaulita Jeesuksen juutalaisten tuomitsemana ja julistaa hänet myöhemmin Jumalaksi, he samalla laittoivat juutalaiset kärsimään vainoa, joka jatkuu edelleen. Martti Luther ei syyttänyt juutalaisia Jumalan taposta, mutta ei tykännyt siitä, että juutalaiset eivät suostuneet kristityiksi kääntymään. Hän oli aikaisemmin syyttänyt katolisia heidän vainoamisestaan, mutta kyllästyi siihen, että nämä eivät protestanteiksikaan suostuneet. Hän väitti näiden herjanneen Neitsyt Mariaa huoraksi ja Jeesusta äpäräksi. Siis raivostuttavaa jumalanpilkkaa, josta esivallan tulisi rangaista.
Vanhoina päivinään Luther kirjoitti kirjan Juutalaisista ja heidän valheistaan. Siinä hän neuvoi, miten näitä tulisi käsitellä: synagogat ja koulut piti poltettaman, juutalaiset eivät saisi omistaa omia taloja kristittyjen joukossa, uskonnolliset kirjoitukset piti pois otettaman, rabbeilta tuli kieltää saarnaaminen, maanteillä ei juutalaisille pitänyt tarjota suojelua, koronkiskonta piti kieltää, hopea ja kulta piti ottaa pois ja säilyttää takaisin annettavaksi kääntyneille juutalaisille, nuorille ja vahvoille piti antaa työkaluja ja laittaa heidät ansaitsemaan leipänsä otsansa hiessä. Hän ei pitänyt juutalaisten tappamistakaan perin pahana, jos se tapahtui kristinuskon puolustukseksi.
Lutheria on pidetty natsien oppi-isänä, minkä luterilaiset uskonmiehet ovat joutuneet otsansa hiessä kieltämään. Hän ei ollut antisemiitti rasistisessa mielessä. Nähtävästi sen kaltainen biologiaan perustuva syrjintä oli tuohon aikaan tuntematonta. Hän vastusti juutalaisia teologisin perustein niin, että kristityksi kääntynyt juutalainen ei enää ollut juutalainen. Natsien silmissä kääntyminen ei auttanut, vaan juutalainen oli aina juutalainen. On myös väitetty, että natsit kehittivät ensin rotuoppinsa ja keksivät myöhemmin, että Luther oli ollut natsi ennen natsismia. Ei muuta kuin hyödyntämään häntä. Oli miten oli, ei Marttia ihan syyttömänä voi pitää, vaikka varmaan natsismi ei syntyäkseen hänen henkistä panostaan tarvinnut.
Suomessakin kirja Juutalaisista ja heidän valheistaan julkaistiin 1939. Tarkoitus lienee ollut innostaa kristittyjä natsejamme hyväksymään juutalaisiin kohdistuva vaino Jumalalle otollisena toimintana.
Joten eiköhän ole jo aika unohtaa Martti ja Martin sanomiset. Kyllä niitä on jo riittämiin ylistetty.
