Miten luoda tieteen avulla aborttia koskevat moraaliset asenteensa

Irlanti hyväksyi abortit. Se sai Timo Soinin pahoittamaan mielensä ja toteamaan, että ”kummaksi menee maailma, jos elämän puolustamista tarvitsee puolustella.” Tämä puolestaan sai ministeri Anne-Mari Virolaisen pahoittamaan mielensä ja lausumaan, että ”aborttioikeus ei ole mielipideasia. Se on ihmisoikeuskysymys.” Nyt puolestaan Päivi Räsänen pahoitti mielensä ja julisti, että koska ”Ihmisyksilön elämä alkaa biologisesti hedelmöittymisestä ja jos vakaumuksen mukaan jokaisella ihmisellä on yhtäläinen oikeus elämään, silloin raskaudenkeskeytys merkitsee pienen ihmisen elämän lopettamista.” Joten se on myös sikiötä tai alkiota koskeva ihmisoikeuskysymys.

Soinille ja Räsäselle elämä on pyhä ja siihen piste. Äiti Teresa meni Nobelin rauhanpalkintoa vastaanottaessaan vähän pitemmälle ja väitti, että ” suurin rauhan tuhoaja nykyisin on viattomien syntymättömien lasten itku. Sillä jos äiti voi murhata oman lapsensa kohtuunsa, mitä väliä on sinulle ja minulle tappaa toisiamme?” (And I feel one thing I want to share with you all, the greatest destroyer of peace today is the cry of the innocent unborn child. For if a mother can murder her own child in her womb, what is left for you and for me to kill each other?) Irlannin päätös sallia abortit estää siis osaltaan sotia loppumasta, mikä on toki huono juttu. Joten ehkä ulkoministerillä oli tämä viran puolesta mielessä?

https://www.nobelprize.org/nobel_prizes/peace/laureates/1979/teresa-acceptance_en.html

Lähestyn nyt asiaa tieteellisestä näkökulmasta. Meidän täytyy ensin selvittää, mitä elämä on. Tosin ihmiset eivät ole siitä yhtä mieltä enää, kun sielun olemassaolo on kyseenalaistettu. Erwin Schödinger määritteli elämän negatiiviseksi entropiaksi. Kirsi Lehto esitti blogissaan, että elävät olennot ovat ”Ympäristöstään rajattuja, toiminnallisia monimutkaisia systeemejä (dynaamisia komplekseja), jotka käyttävät informaatiota ja energiaa sisäisen järjestyksensä luomiseen ja ylläpitoon.” Noilla määritelmillä voi toki abortin sallimista puolustaa helposti. Mutta koska Räsänen ehkä tarkoittaa elämällä jotain muuta, jätän sen tekemättä. Eikä Soinikaan kenties pidä kaikkien negatiivista entropiaa hyödyntävien otusten elämää pyhänä?

https://www.ursa.fi/blogi/elaman-keitaita/elama-on-mutta-mita/

Oletan, että Räsäsen mielestä jo hedelmöityneillä munasoluilla ja alkioilla on ihmisarvo. Biologit kutsuvat alkioksi kokonaisuutta, jossa on yksi, kaksi tai useampia soluja, kunnes siitä alkaa erottua ihmisen raajojen ja kasvojen kaltaisia muotoja. Tämän jälkeen puhutaan sikiöstä. Siihen kuluu aikaa 6-8 viikkoa. Käytännössä jokainen ennen 12. raskausviikkoa aborttia pyytänyt saa sen. Joka tapauksessa ihmisarvon antaminen alkioille on pelkkä mielipidekysymys. Ja jos sanoo, että pitää elämää pyhänä, on syytä muistaa, että myös siittiöt ja munasolut ovat eläviä ja siis pyhiä? Samoin salaatin lehdet.

Jos abortissa tuhotaan muutamia soluja sisältäviä alkioita, tuhotaan toki elämää. Mutta niin tekee myös, jos raapii ihoaan. Ei ehkä ole syytä kutsua alkioita muodostavia solurykelmiä ihmisiksi. Abortin yhteydessä on parempi miettiä elämää, joka sisältää tietoisuuden. Selvitetään siis, minkä ikäisenä sikiö saa hermoston ja alkaa tuntea jotain. Ei ehkä vielä kuolemanpelkoa, mutta kenties jotain kehonsa toiminnoista.

Katolinen filosofi Tuomas Akvinolainen tiesi, että sikiöstä tulee ihminen, kun se saa sielun. Hän tiesi myös, että poikasikiö saa sen kuusiviikkoisena. Tytöt saavat sielunsa vasta 13-viikkoisina. (Ehkä Suomenkin lakien pitäisi sallia tyttösikiöitten abortointi myöhemmin kuin poikien?) Sielua vastaava asia on aivokuoren toiminnan alkaminen, mikä mahdollistaa tietoisuuden. Tämä tapahtuu 25. -26. raskausviikon aikana, minkä jälkeen sikiötä voi alkaa pitää ihmisenä? Mutta tämäkin on vain mielipidekysymys.

Luonnontieteen näkökulmasta ei ole mitään tiettyä hetkeä, jolloin ihmisen elämä alkaa. Yksilön elämän alkamisen voi määritellä monella tavalla jopa niin, että ajattelee sen syntyneen silloin, kun biologinen elämä maapallolle syntyi. Olemme kaikki siis miljardien vuosien ikäisiä.

Jokainen voi noukkia tieteen tuloksista mieleisensä faktat ja perustella moraalista asennettaan aborttiin niillä. Ne ovat sekä mielipide- että ihmisoikeuskysymyksiä.

(Lee M. Silver käsittelee ihmisen elämän syntyä ja kehitystä kirjassaan Geenit ja kloonit (WSOY 1998). Olen noukkinut blogini faktoja sieltä.)

Kommentit

  • Jani

    Hei Tauno. Haluaisin kommentoida kirjoitustasi.

    Olet sitä mieltä, että alkion tuhoaminen on mielipidekysymys ja että ollakseen johdonmukainen, abortin vastustajan tulisi arvostaa kaikkia soluja pyhänä sukusoluista ihosoluihin. Abortin vastustajat eivät kuitenkaan taistele yksittäisten solujen puolesta vaan ihmisen elämän puolesta. Tieteeseen perustuvalla argumentoinnilla voidaan väittää, että ihmisen elämä alkaa hedelmöittymisessä. Miksi? Koska hedelmöittymisessä muodostuu yksilön geneettinen koodi, joka sisältää kaiken tarvittavan informaation uuden yksilön elämään. Tämä hedelmöittyminen käynnistää myöskin yksilön biologisen kehittymisen, joka jatkuu aina lähes 30-vuotiaaksi asti, kun etuotsalohko kypsyy lopulliseen muotoonsa. Pelkistä siittiöistä tai ihosoluista ei muodostu minkään lajin edustajaa, vaikka tekisi mitä. Uutta elävää ihmis yksilöä ei tälle planeetalle synny ilman siittiön ja munasolun yhtymistä. Se on välttämätön ehto uuden yksilön alulle. Tämä pätee myös keinohedelmöitysmenetelmissä. Tiede voi määrittää uuden ihmisen tai suvullisesti lisääntyvän eläimen alun, mutta ei sitä, miksi ja koska elämää tulisi pitää arvokkaana.

    Käytät melko yleistä aborttia puolustavaa argumentaatiota vertaamalla alkiota solurykelmäksi, jota ei siksi ole mielekästä kutsua ihmisiksi. Argumentin ongelma on se, että me kaikki ihmiset olemme solurykelmiä. Aikuinen on hienostuneempi solurykelmä kuin 2-vuotias, mutta silti emme pidä aikuisen elämää lapsen elämää arvokkaampana. Natsisaksassa tietynlaisia ihmisiä pidettiin arvottomina solurykelminä, joista olisi hyvä päästä eroon. Toiset solurykelmät työnskentelivät plantaasipelloilla.

    Olisit valmis antamaan sikiölle arvon, sitten kun sille on muodostunut jonkin asteinen tietoisuus. Kirjoituksesi perusteella olisit valmis antamaan arvon mahdollisesti jo hyvin perustason tietoisuudelle, koska puhut kehon tuntemusten aistimisesta. Kuitenkin esimerkiksi koomassa olevilla potilailla ei ole minkäänlaista tietoisuutta eikä edes nukkuvilla. Voisiko tälläisen solurykelmän tuhota, koska niillä ei ole tietoisuutta? Entä jos tiedetään, että ihminen on tällä hetkellä koomassa, mutta on hyvin todennäköistä, että hän tulee siitä yhdeksän kuukauden sisällä toipumaan. Saako hänen elämänsä päättää niin kauan, kun hän ei ole tietoinen? Väheneekö tai katoaako dementoituvan ihmisen arvo kognitiivisten kykyjen rappeutumisen mukana? Tietoisuus elämän arvon mittarina ei ole kovin johdonmukainen. Pitäisi pystyä osoittamaan, miksi aikuisen yksilön arvo ei riipu tietoisuuden tasosta, mutta pienen lapsen riippuu.

    Pelkästä tieteestä ei voi poimia mieleisiä faktoja moraalin perusteluun, koska tiede ja evoluutio ei kerro mitään ihmisen arvosta, eikä siitä, mikä on hyvää tai pahaa. Se voi kertoa tarinan evoluution kautta syntyneistä moraalisista tunteista, mutta mitään absoluuttista oikeaa ja väärää ei ole. Jos maailmankatsomusemme on materialistinen neodarwinismi, niin ei voida pitää minkään ikäisen solurykelmän tappamista pahana, koska pahaa ei ole. On vain selviytymistä ja lisääntymistä, päämäärätöntä vaeltamista sattuman kautta syntyneessä universumissa. Ihmisoikeudet ovat myös triviaalisia tästä maailmankatsomuksesta käsin, koska ne perustuvat vain ihmislajin tuntemuksiin. Ne voivat tuntua ihmisestä merkityksellisiltä, mutta kyse on vain hermosolurykelmien aktivaatiosta. Jos jossain ajanhetkessä jonkun hermosolukimppujen lauman katsotaan olevan ongelmallinen omalle ryhmälle, niin universumia ei kiinnosta vaikka tämä joukko alistettaisiin tai tapettaisiin.

    Kristillisestä maailmankatsomuksesta katsottuna ihminen on Jumalan kuva ja siksi arvokas aina elämän lähtöhetkistä hautaan saakka. Tähän ei vaikuta ihmisen ansiot, ei biologisen kehityksen aste eikä esimerkiksi vammaisuus. Ihmisen arvo on Jumalan luomistyössä ja se on absoluuttinen arvo, jota ihminen ei voi ottaa toiselta pois.

Jätä kommentti

*