Ihmisten menestys tai menestymättömyys poliittisissa vaaleissa on ollut minulle aina mysteeri. Lähes jokainen eduskuntaan äänestetty herättää minussa syvää ihmetystä, että miksi tuo? Nähtävästi ainoa, joka ei ihmetyttäisi, olisin minä itse. Äänestäjieni harkintakyky toki epäilyttäisi. Toisaalta en ole koskaan tuntenut pienintäkään halua osallistua politiikkaan aktiivisesti, joten se siitä.
Käynnissä olevien presidentinvaalien vaalitenteissä toimittajat kyselevät ehdokkailta vähän kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kun onneton hiillostettu erehtyy vastaamaan kysymyksiin liian laajasti, kyselijä ihmettelee, miksi tämä puhuu asioista, joihin presidentti ei voi vaikuttaa. Toisaalta valitun todellinen valta virassaan on niin pieni, että mitään uuden kekkosen ilmaantumista on turha pelätä. Se on sitä todellista demokratiaa.
Minusta on käytännössä lähes yhdentekevää, kuka virkaan valitaan. Virkaa voisi yhtä hyvin hoitaa robotti, johon on ohjelmoitu oikeat tavat suhtautua Venäjään, Natoon, maahanmuuttoon, linnan kutsuihin jne. Se tapahtuisi syöttämällä keinoaivoihin ensin ääripäät (Venäjä on Suomen suurin turvallisuusuhka, kylvetään sen vastainen raja täyteen jalkaväkimiinoja/ Venäjä on Suomen tärkein kauppakumppani tulevaisuudessa, ystävyys on äärimmäisen tärkeää). Tämän jälkeen robotti valitsee sattumanvaraisesti jommankumman ja lausuu sitten neutraalilla koneäänellä (se ei saa olla selkeästi miehen eikä naisen ääni eikä muistuttaa mitään muutakaan niiden kymmenien muiden sukupuolten tyypillisiä ääniä), että ”mutta… (jatko melkein mitä tahansa).”
Olen käynyt äänestämässä lähes kaikissa eduskunta- ja kunnallisvaaleissa, joihin ikäni on mahdollisuuden tarjonnut. Olen valinnut ensin puolueen, en joka kertaa samaa, katsellut äänestyskopissa sen ehdokkaat ja rustannut jonkun numeron lippuun. Ehdokkaani eivät ole muistaakseni kertaakaan päässeet läpi, mutta ei sillä väliä. Yleensä ottaen arvostan joitain ihmisiä enemmän kuin toisia, mutta en varsinaisesti ihaile ketään. Enkä usko, että yhdellä edustajalla on riittävästi valtaa ilman puolueen tukea saada aikaan yhtään mitään.
Presidentin suhteen asenteeni on vielä neutraalimpi. Olen tosin uhannut, että jos Laura Huhtasaari valitaan, muutan pois maasta. Olen etukäteen vilkaissut mahdollisia muuttomaita etsien valtiota, jonka presidentti on ateisti. Ajattelin ensin Ranskaa, mutta netissä kerrottiin, että Macron on nuorena käynyt jesuiittakoulua. Joten aloin epäillä, että ainoa vaihtoehto on Pohjois-Korea. Se saa minut toivomaan vielä hartaammin, että Huhtasaari ei voita.
Ehdokkaitten kannat Natoon, EU:n mahdolliseen liittovaltioon, maahanmuuttoon jne. ovat minusta lähes yhdentekeviä. Perustan valintani viran kannalta huomattavasti oleellisimpiin ja älyllisempiin faktoihin. Jos presidenttiehdokas Niinistön tapaan uhkaa/lupaa toivottaa kansalaisille uudenvuodenpuheensa lopuksi Jumalan siunausta, hän on täysin kelvoton presidentiksi. Huhtasaaren tapauksessa hänen uskonsa Raamatun luomiskertomuksen totuuteen ylittää henkisen sietokynnykseni. Ja kun hän kertoi osallistuneensa rukousaamiaisiin Israelissa ja Yhdysvalloissa, tunsin jotain samaa, mitä keskiajan kristityt oletettavasti kokivat kuulleensa kertomuksia noidista, jotka olivat juhlineet jossain noitavuorella parittelemalla paholaisen kanssa. (Timo Soini on syyllistynyt samaan syntiin ja hän todistettavasti on noita.)
Näin olen karsinut mahdollisten ehdokkaitteni joukosta pois kolme. Laskin Soininkin ehdokkaaksi, niin suuresti nämä rukousaamiaiset minua järkyttivät.
Seuraavaksi kävin sitten läpi vaalikoneita ja sain teloitettua muutamia ehdokkaita lisää. Ylen vaalikoneen mukaan Haatainen, Haavisto, Kyllönen ja Torvalds eivät toivottaisi uudenvuodenpuheissaan Jumalan siunausta. Pekka Haavisto toivottelee kyllä joissain muissa tilaisuuksissa. Muut kolme perustelevat asennettaan eri tavoin, mutta niistä eivät käy ilmi heidän uskonnolliset kantansa. Mutta Haavisto? Täysin kelvoton!
Älyllisen poliittisen pohdintani tulokseksi tuli, että äänestän Haataista tai Kyllöstä tai Torvaldsia ensimmäisellä kierroksella. Tärkein motiivini on näin hieman pienentää Pohjois-Koreaan joutumiseni uhkaa. Joten ihan sama, ketä heistä. Toinen kierros taitaa jäädä väliin.
Ellei sitten Huhtasaari ole siinä mukana.
