Natsit ja humanistit

Suosittu blogistimme Jussi Kuosmanen kiistää olevansa ateisti. Hän syyttää heitä pyhyyskammoisiksi. Kari Enqvist perustelee omaa kiistämistään sillä, että jumala on niin onnettoman hämäräperäinen olio, että hänestä on turhaa edes keskustella.

Kyse on lähinnä siitä, miten termit määritellään. Keskustelu vaikka tästä ”onko ateisti vai eikö ole” on yleensä sekavaa sanojen heittelyä, jossa väittelijät käsittävät termien merkitykset eri tavoin. Siitä syntyy tietysti runsaasti hedelmällistä keskustelua. Mutta sen älyllisyydestä voi sitten keskustella erikseen. Epäilemättä taas hedelmällisesti. Mitä tuo hedelmällisyys sitten tarkoittaakaan. Ehkä siitäkin voisi käydä hedelmällisen keskustelun?

Olen lukenut melkoisen määrän uskontoja eri näkökulmista käsitteleviä kirjoja. Jos kirja on jonkin sortin tiedemiehen kirjoittama, hän määrittelee ensin, mitä hän uskonnolla tarkoittaa. Kun ottaa luettavakseen toisen kirjan, joutuu sen ymmärtääkseen omaksumaan hieman erilaisen tavan käsittää uskonnot ja jumalat. Välttääkseni tämän riesan päätin ryhtyä uskomaan Yuval Noah Hararin ”Sapiens Ihmisen lyhyt historia”-kirjassaan esittämään määrittelyyn:” Uskonto on inhimillisten normien ja arvojen järjestelmä, joka perustuu uskolle yli-inhimilliseen järjestykseen.” Ymmärrän tästä lähtien kirjojen sanomat sen kautta välittämättä niiden kirjoittajien onnettomista yrityksistä tyrkyttää omia määritelmiään.

Uskonnot siis edellyttävät, että on olemassa yli-inhimillinen järjestys, joka ei perustu ihmisten mielijohteisiin tai sopimuksiin. Kristinuskon ja islamin ihmiset uskovat järjestyksen perustuvan jumaliin ja muihin yliluonnollisiin olentoihin. Buddhalaiset, taolaiset ja kungfutselaiset uskovat, että maailmaa hallitseva yli-inhimillinen järjestys on tulos luonnonlaeista.

Yli-inhimillinen ja yliluonnollinen ovat eri asia. Jos näissä luonnonlaki-uskonnoissa uskotaan myös jumaliin, nämä eivät ole yliluonnollisia siinä mielessä, että hekin ovat luonnonlakien alaisia. Oma kantani on tietysti se, että ihmisten mielikuvituksen tuotteina ne eivät ole yliluonnollisia eivätkä edes yli-inhimillisiä. Niihin uskovat ovat tietysti eri mieltä.

Kommunismi, liberalismi ja humanismi ovat siten myös uskontoja. Marxilaiset historian lait ovat yli-inhimillisiä, koska ne eivät ole ihmisten säätämiä. Ne eivät kuitenkaan ole yliluonnollisia.

Tässä tulee nyt vastaan se ikävä juttu, että tieteellinen todellisuuskäsitys olisi muka myös uskonto, koska siinäkin uskotaan luonnonlakien määräävän maailmaa hallitsevan järjestyksen. Olen siis suuresti kiitollinen siitä, että Hararilla on uskonnolle lisäehto ”uskonto laatii tähän yli-inhimilliseen järjestykseen perustuvia sitovia inhimillisiä normeja ja arvoja.”

Nyt tulen inhottavan lähelle pappiemme mieliväitettä, että tiede ei pysty sanomaan mitään arvoista. Olen itsekin vakuuttanut, että kyllä evoluutioteoriaa soveltaen pystyy. Se on eri asia, kuin sanoa, että joku tieteen haara on laatinut luonnonlakeihin perustuvia täsmällisiä moraaliväitteitä.

Liberalismin ja humanismin teoreetikot ovat esittäneet omia ihmisoikeuksien julistuksen kaltaisia normien ja arvojen luetteloitaan, joten ovat mokomat uskontoja. Harari puhuu myös sosialistisesta ja evolutionaarisesta humanismista. Hän väittää, että vain viimeksi mainittu laji on irtaantunut monoteistisen uskonnon perustasta. Se kuulosti kivalta, kunnes luin, että natsit olivat tämän lajin humanisteja.

Kun joku aikaisemmin väitti olevansa humanisti, ajattelin, että kas, humaani ihmisystävähän se siinä. Nykyisin mieleeni tulee, että herrajumala sentään! Kenties jonkinmoinen natsi?

Blogini tarkoitus on saada lukijat käsittämään, miten tärkeää on tietää sanojen täsmälliset merkitykset. Esimerkkini on taatusti vakuuttanut teidät siitä.

 

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Laitoin peukun, lähinnä noille termien jäsentelyille, ei niinkään johtopäätöksille, joita en ole tullut ajatelleeksi;

    KUTEN; ” Yuval Noah Hararin ”Sapiens Ihmisen lyhyt historia”-kirjassaan esittämään määrittelyyn: ’Uskonto on inhimillisten normien ja arvojen järjestelmä, joka perustuu uskolle yli-inhimilliseen järjestykseen….’ ”

    HIEMAN hämäräksi jää tiivistelmässä se, millä tavoin ”Yli-inhimillinen ja yliluonnollinen ovat eri asia.”? Täytyy varmaankin lukea nuo kirjat.

    Tekstissä mainituilla natseilla oppi-isänä lienee eräissä kohdin ollut myös joku valistusajan filosofi? etteikö olisi ollut sama, jonka teoriat johtivat kuuluisaan Ranskan vallankumoukseen, ja sama joka kehitteli teorian yhteiskuntasopimuksesta? muistanetko tarkemmin (oliko hän jo natsien ”isoisä”, vaiko väärin ymmärretty?)

    Yksinkertaistin joskus uskontojen asemaa sillä, mitä antiikissa tarkoitettiin ylimmäisellä liikuttajalla; kun syy-seuraussuhde katkesi, eikä ilmiön aiheuttajaa saatu pääteltyä, oli tässä raja jumalan tekosille. Tiede on supistanut tuota rajaa – joidenkin mielestä jopa niin, että ulotutaan jo ”suureen pamaukseen” saakka (ei vielä tiedetä, miten maailmankaikkeus sai alkunsa?)

    • Tauno Puolitaival

      Filosofisi lienee Jean-Jacques Rousseau. Natsien ideologian taustalla olivat jossain määrin myös kristinuskon ja Lutherin asenteet juutalaisia kohtaan.
      Esimerkiksi marxilaisten uskomat historian lait ovat yli-inhimillisiä, koska ne eivät ole ihmisten säätämiä. Ne eivät ole yliluonnollisia. Luonnonlait ovat yli-inhimillisiä, mutta eivät yliluonnollisia.
      Tässäkin on taas kyse termien määrittelyistä. Käsite yliluonnollinen riippuu käsitteestä luonnollinen. Voi väittää, että kaikki mitä on olemassa, on luonnollista, jolloin yliluonnollinen on looginen mahdottomuus.

  • Eino J. (maallikkona)

    kiitos

    Niinpä tietenkin. Jotain ”vikaa” näissä luonnonlaeissa on ollut, koskapa taloustieteilijät ja oikeusoppineetkin ovat tätä suuntausta kritisoineet – jos nyt oikein muistan.
    – yhtäältä: kaikki tekniset laitkin ovat tietysti luonnollisia, ja talousteorioitten manipulaatiot samoin ..
    – uskoakseni kuitenkin, nämä yli-inhimilliset käsitteet luonnossa johtuvat maailman rakenteesta (että Maa pyörii jne.), mutta uskonnossa(kin) ne on kuitenkin ”joku” immeinen kirjoittanut

  • Jussi Juhani

    Taunon juttuja on mukava lukea. Niistä huokuu oppineisuus, eikä pelkkä mielipide. Itse olen enemmän mielipidemiehiä. Siksipä en ole ateistikaan. En suostu luokitteluihin. Jos voisin olla lievä ateisti olematta silti agnostikko, suostuisin ehkä luokitteluun.

    Myös minä olen vuosikymmenten myötä lukenut uskonnoista lähes kaiken kiinnostavan. En tieteellisessä mielessä niin kuin Tauno, vaan löytääkseni rauhan.

    Olen tullut vakuuttuneeksi siitä, ettei yksikään uskonto ole edes vajavaisen ihmisen mittainen, saati Jumalan. Olen myös varma, ettei kääpiöälymme pysty hahmottamaan tieteen myötäkään todellisuudesta kuin naurettavan murto-osan. Olemme vain pukeutumaan oppineita apinoita, vaikka luulemme muuta.

    Tietomme, tutkimuksemme ja huom! myös _tiedostamisemme_ ulkopuolelle jää kaikki se muu, selittämätön. Ja se varsinainen juttu on ilmeisesti se kaikki muu. Siksi olen skeptinen myös vahvalle ateismille, joka olettaa jumaluuden pois. Minua nimittäin viehättää panteistien ajatus: Mitään muuta kuin jumala ei ole.

    Uskon, että jos totuuksien totuus paljastuisi, kaikki huomaisivat olleensa pelkkiä narreja. Uskovaiset, ateistit, tiedemiehet, kaikki. Olemme sokeita sokeiden taluttajia jokainen. Myös parhaat meistä. Mutta tällaisina on vain elettävä. Unnessakävelijöinä.

  • Eino J. (maallikkona)

    Laitan toisinaan peukun Jussi Juhanin pakinoille, ehkä niille miedoimmille tai kutkuttavimmille – mutta kommentoin niitä harvakseen – niissä on peukkuja ja kommentteja kasapäin, joten pääasiassa vain ihmettelen sujuvaa ja humoristisväritteistä kerrontaa.

    Mukava sinänsä, että yleistarinoijia on ja myös eripuolueita kannattavia näkemyksiä, ja etenkin väriä tuovat nuo eri yrittäjien näkemykset, vaikka olisivatkin vain puhetaidollisia jutun aineksia, niin silti. On tavoiteltava, että tuntee mahdollisimman monia ihmisiä ja näkökantoja … aikoinaan kaupassa töissä ollessaan ja myöhemmin noin muuten

    Uskonnoista jo sanoin tuossa edellä ja päätelmiin jätin maallikkona varauman. On varmasti vaikea sanoa mitä meistä kukin on – kunnon kansalaisia toki – mutta niin monen ajatussuunnan kokoelma kulttuurimme on – yhtä vaikea lienee sanoa, mitä ei ole, mutta ehkä kuitenkin selkeämpi.

Jätä kommentti

*