Niiralan kirjastosta elektronisiin kirjoihin

Koulupoikana luin kirja per päivä tahtia. Käytin Niiralan kirjastoa, joka oli Niiralan kulman talon päädyn alakerrassa. Käytimme tuohon aikaan pahvista kirjastokorttia. Minun korttini mustui käytöstä niin, että kirjastonhoitajatäti käytti sitä muovikoteloita myydessään esimerkkinä siitä, miten käy, jos sillä ei korttiaan varjele. Nykyisin olen siirtynyt melkein täysin lukemaan vain e-kirjoja. Minulla on Amazonilla yli 300 e-kirjan kirjasto ja Elisa-kirjasta ostettuja on jokunen kymmenen.  Olen puolet ajasta mökillä, josta lähimpään kirjastoon on matkaa 15 kilometriä. Jos haluan lukea, saan e-kirjan tablettiini muutamassa minuutissa. Nykyisin niitä voi lainata myös kirjastosta, vaikka valikoima toistaiseksi on olematon paperikirjoihin verrattuna.

Koulupoikana kirjojen valinta ei ollut kovin iso pulma. Osasin kirjaston kirjat ulkoa (melkein) lähtien takanurkasta aakkosten A:sta. Niitä oli rajallinen määrä ja niistä oli vain valittava.

Amazonin suhteen on täysin toista. Kokeilin, miten paljon war fiction (siis fiktiivisiä sotakirjoja) kirjoja sieltä on ostettavissa. Haku näytti 16 ehdotusta 169 949:stä kirjasta. Valistunut lukija ei toki hyväksy Amazonin ehdotuksia tuosta vaan, vaan haluaa valita ihan itse. Laskin, että jos käytän kolme minuuttia jokaisen kirjan sisältökuvauksen lukemiseen, minulta menee 18 8-tuntista työpäivää niiden läpikäymiseen. En ole riittävän valistunut ryhtyäkseni moiseen, joten hyväksyn Amazonin muutamasta kymmenestä ehdotuksesta mieleiseni.

Amazon tietää, mitä kirjoja olen ostanut ja ehdottaa sivustolle mennessäni vastaavan lajin opuksia. Se myös kertoo, että ihmiset, joilla on sama maku, ovat ostaneet niitä ja niitä teoksia, joten ehkä… Kun sanon, että Amazon tietää, en puhu siellä työskentelevistä ihmisistä, vaan jostain ohjelmien kokonaisuudesta, joka automaattisesti hommat hoitaa. En tiedä, miksi sitä pitäisi kutsua. Tai pitäisikö minun ajatella sen olevan persoonallinen olio, jolla vain on piistä kudotut aivot?

Minun on käytännössä pakko luottaa Amazonin ehdotuksiin. E-kirjoja lukiessa näytössä saattaa lukea, että vielä 4 tuntia, niin olet kirjasta selvinnyt. Se antaa Amazonille mahdollisuuden laskea, kuinka paljon aikaa käytän kirjan jonkin osan lukemiseen. Vähän? Huono juttu, kerro kirjailijalle, että muuta jaksoa. Kauan? Lukija liikuttui ja herkutteli tunteittensa vallassa pienen ylimääräisen hetken. Lisää samanlaista, kiitos!

Mahdollisuudet pahenevat/paranevat, kun lukijaan liitetään sensoreita, jotka mittaavat hänen kehonsa reaktiota. Tai jos lukulaite näkee ja osaa tulkita kasvonilmeet. Nauratti, itketti, ärsytti, raivostutti, ei aiheuttanut tunnereaktiota? Verenpaine nousi, laski, pysyi ennallaan? Amazon lähettää kirjailijalle analyysin ja tämä ottaa ne seuraavaa teostaan kirjoittaessaan huomioon. Samoin se analysoi entistä tarkemmin, mitä kirjoja asiakkaalle ehdottaa.

Minun pitäisi kai nyt kertoa, mitä mieltä näistä tulevaisuuden näkymistä olen. En vielä osaa olla mitään mieltä. En usko, että asiaa voi tuosta vain arvottaa hyvä/paha akselille. Se riippuu siitä, miten pitkälle ja mihin suuntaan kehitys menee.

50- ja 60-luvun Niiralan kirjastot ovat mennyttä aikaa. En edes tiedä, kaipaanko niitä aikoja. Tai tiedän toki. En kaipaa.

Jätä kommentti

*