Onneksi ihmiset ovat erehtyväisiä

Suomalainen keskustapuolueeseen kuuluva muslimi Abdirahim Husu Hussein kehui Uudessa Suomessa yhteiskuntaamme todeten, että ”islam on oikeudenmukainen, tasa-arvoinen ja demokraattinen uskonto – aivan kuten tämän päivän Suomi.”

Olemme tietysti iloisia tästä kehumisesta, mutta emme väitteestä ”Suomi on maailman islamilaisin valtio”. Kirjoittaja pitää islamia tasa-arvoisena ja demokraattisena. Ehkä olisi syytä valita tänne pyrkijöistä niitä muslimeja, jotka käsittävät uskontonsa näin herttaisesti väärin! Ja jos he myös uskovat Suomen olevan jo islamilaisen, heillä ei olisi enää tarvetta sen muuttamiseen.

Islam on syntynyt juutalaisuudesta, kristinuskon joistain kerettiläisyyksistä ja arabialaisista pakanauskonnoista. Muslimit väittävät, että Muhammad oli profeetoista viimeinen ja välitti Jumalalta vihoviimeisen totuuden ihmisille. Siitä kiinnipitäminen tarkoittaa kehityksen pysäyttämistä aikaan ennen vuotta 1000.

Muslimien mielestä kaikki ihmiset ovat syntyjään muslimeja, joten kääntyminen islamiin on siihen palaamista. Ateistit esittävät saman väitteen oman kantansa suhteen. Jos sen muuttaa muotoon, että ihmiset syntyvät ilman uskontoa ja saavat sen kasvatuksen kautta, niin paljon uskottavampaa se.

Husseinin mukaan islam kunnioittaa toisten uskontoa ja jopa kehottaa elämään rauhassa muiden uskontojen kanssa. Rauha edellyttää sitä, että kaikki ihmiset on tuotava islamin alle ainakin niin, että vaikka kaikista ei tulisi muslimeja, muut uskonnot ovat sille alisteisia. Pelastus tulee vain kääntymällä islamiin. Ei siis kovin tasa-arvoista.

Uskonnottomilla ei ole oikeutta elää muslimivaltioissa. Heidät on tapettava. Ateistit väittävät, että ateismi ei ole uskonto, uskovat puolestaan varsin yleisesti, että on se. Minä käytän tässä yhteydessä faktaa, että on se, joten islamin tasa-arvoisuus uskontojen suhteen hieman epäilyttää.  Suomi ei onneksi ole kovin islamilainen tässä mielessä.

Muslimin luopuminen uskostaan katsotaan kuoleman arvoiseksi rikokseksi. Kristityn kääntyminen muslimiksi on iloinen asia. Tasa-arvoa uskontojen välillä sekin, eikö vain?

Hussein sanoo blogissaan, että ”Islam taas on uskonto, johon sisältyy muslimina elämisen oppi. Tämä oli hyvä erottaa, koska usein islam uskontona tuomitaan yksittäisen muslimin teoista. Tämä ero helpotti oloani, sillä minulle opetettiin, että ihminen on erehtyväinen ja tulee aina myös olemaan. Näin ollen en saa tuomita ihmisen teosta koko uskontoa.”

Edellinen pitää paikkansa siinä mielessä, että ympärileikkaukset, kunniamurhat ja monet pukeutumiseen liittyvät tavat eivät ole islamin vaatimia, vaan heimotavoista perittyjä. Mutta kyllä länsimaisen demokratian ja varsinkin uskonnottoman näkökannalta islamia voi moittia joistakin sen sisällöistä.

Husseinin mielestä islam on erehtymätön? Se tarkoittanee sitä, että Koraani ja hadithit, joista sen sanoman voi lukea, ilmaisevat Jumalan tahdon tismalleen eikä vain vähän siihen suuntaan ihan kaikessa. Muslimit jopa väittävät, että Koraania ei ole luotu, vaan se on ollut ikuisesti olemassa jossain taivaallisessa olotilassa. He ovat siinä pikkasen perusteellisempia kuin kristityt raamattujensa suhteen.

Vaikka pystyy uskomaan Koraanin tulleen suoraan Jumalalta, niin joka tapauksessa sen painokset ovat erehtyväisten ihmisten kirjoittamia. Muhammad kuoli v. 632. Koraanin sisältöä alettiin kerätä vasta sen jälkeen. Siitä laadittiin useita versioita, joista valittiin yksi ja muut tuhottiin. Jotkut tutkijat väittävät, että se oli nykyisessä muodossaan valmis vasta 800-luvun lopulla. Ensimmäinen tiedossa oleva profeetan elämästä kertova kirjallinen materiaali on vuodelta 750, joten elämäkerta ei sekään ole täysin luotettava.

Islamissa on pakko uskoa myös, että Muhammad, jota pidetään ihmisenä eikä jumalana kuten kristityt pitävät Jeesusta, oli erehtymätön. Näin hänen tai joskus hänen seuralaistensa tekoja ja sanoja käyttävät hadithit voidaan väittää erehtymättömiksi. Seuralaiset eivät olleet erehtymättömiä, mutta riitti, että Muhammad salli heidän toimensa. Joka tapauksessa perimätiedot ovat ihmisten ensin suullisesti muistinsa varassa kertomia ja niiden pohjalta ylöskirjoitettuja, joten se absoluuttisesta luotettavuudesta.

Hadithiin liittyy Muhammadiin tai hänen seurassaan eläneeseen ulottuva ketju ihmisten nimiä, joiden välityksellä sen oletetaan päätyneen kirjoittajan tietoon. Tällaisia kertomuksia oli liikkeellä valtava määrä. Keskenään taistelevat ryhmät laativat niitä tarkoituksellisesti saadakseen näyttämään siltä, että heidän mielipiteensä perustuvat profeetan mielipiteisiin. Luotettavaksi arvioituista kerättiin 800-900-luvuilla kokoelmia. Niiden uskominen erehtymättömiksi tai edes profeetan elämään perustuviksi vaatii mitäs muuta kuin uskoa. (Eräässä kokoelmassa vuodelta 855 on 29 000 hadithia, joten aika tarkkaan on profeettaa seurattu. Ja kaikki tiedossa yli 200 vuotta myöhemmin.)

Sharialaki on laadittu Koraanin ja hadithien perusteella. Laatijat olivat keitäs muita kuin erehtyväisiä ihmisiä. Lait eivät muuttuvassa maailmassa pysty täysin yksikäsitteisesti kattamaan joka ikistä maailman sattumusta. Tarvitaan asiantuntijoita, jotka lakeja tulkitsevat. He eivät ole erehtymättömiä, vaikka sellaisina haluaisivat itseään pidettävän.

Jos Jumala on olemassa, emme me Hänen tahtoaan pysty mitenkään kaikessa tietämään. On täysin mahdotonta, että se olisi täydellisesti selvitettävissä uskontojen pyhiä kirjoja lukemalla. Ja jos yhteiskunnan lait ja hallinto perustuvat ajatukseen, että ihmisen on alistuttava kaikessa Jumalan tahtoon ja että tämä tahto on ollut tiedossa jo yli tuhat vuotta, siitä kiinni pitäminen vaatii tieteen aikakautena ajatuksen vapauden rajaamista jopa kuoleman uhalla. Sitten on täysin turhaa puhua myöskään mistään demokratiasta.