Ovatko ihmiset kehittyneet paremmiksi isonvihan ajoista?

Pariisin terroriteot herättävät ihmisissä kauhua, joka tuntuu suhteettomalta vaikkapa Ukrainassa alasammutun koneen tapaukseen verrattuna. Kaipa sen pudottaminen oli vahinko, mutta silti. Sama pätee venäläiseen pommin pudottamaan koneeseen, joka oli yli 200 uhria vaatinut terroriteko. Ihmisten reagointi ei näytä noudattavan ainakaan lukumäärien logiikkaa. Syyrian sodassa kuolleitten määrät ovat jo niin suuria, että empatian kykymme eivät niihin ulotu.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että myötätunnon tai säälin vahvuus ei kasva uhrimäärän kasvaessa, vaan oikeastaan päinvastoin. Paul Slovic-niminen psykologi havaitsi, että ihmiset lahjoittavat hyväntekeväisyyteen rahaa mieluiten, jos kyseessä on yksi anteliaisuuden kohde. Kaksi kohdetta saa jo myötätunnon vähenemään. Ja mitä enemmän avitettavia, sitä vähemmän ihmiset ovat emotionaalisesti kosketettavissa. Yhden suloisen koiranpennun surkea kohtalo herkistää tunteita enemmän kuin tuhansien ihmisten kansanmurha.

Pariisin terroritekojen jälkeen yksi jos toinenkin yrittää ymmärtää, miten tavalliset sivistyneet nuoret miehet ja naiset pystyvät tuosta vaan tappamaan tuntemattomia satamäärin. Selitykset nojaavat uskontoihin, jotka innoittavat niihin ja yhteiskunnallisiin oloihin, jotka turhauttavat niihin. Sami Vainio yritti henkisempää selitystä, kun julkaisi Savon Sanomissa 18.11.2015 artikkelin Typeryyden uskonsoturit. Hän totesi, että ”fundamentalistit ovat valinneet hengen tyhjyyden”. Eräs Isiksen vankina ollut tokaisi, että typeryksiä ne ovat. Minun tekee joskus mieleni syyttää kaikkia jumaliin uskovia tyhmiksi. Valitettavasti heidän joukostaan löytyy taatusti miljoonia, joiden älykkyysosamäärä ylittää omani reilusti, joten jätän tekemättä. Totean vain, että kovin viisaita he… tai jääköön tuokin sanomatta.

Ihminen on petoeläinlaji, jonka yksilöt sopivissa olosuhteissa nyt vaan menettävät sen jonkin inhimillisyydeksi kutsutun. Uskonnoilla on sitten omat keinonsa usuttaa peto irti. Teot, jotka normaali moraalitaju luokittelee pahoiksi, muuttuvat niiden aiheuttamassa tunnekylvyssä enemmän kuin hyviksi.

Omista pedoistamme hyvä esimerkki on Kustaa Lillbäck-niminen isonvihan ajan nuori. Hän joutui 15-vuotiaana v. 1715 venäläisten vangiksi. Kustaa muuttui Vasiliksi, oppi vuodessa kohtuullisen venäjän taidon ja palasi kotiseudulleen Pohjanmaalle omiaan rääkkäämään. Miehittäjäsotilaat hankkivat palkkaansa ja ruokaansa paikallisilta ryöstämällä. Ihmiset yritettiin kiduttamalla pakottaa kertomaan, minne olivat viljansa, rahansa ja hopealusikkansa piilottaneet. Kädet sidottiin köydellä taakse ja rääkättävä vedettiin ilmaan saman köyden varaan roikkumaan. Uhreja poltettiin palavilla vitsoilla tai laitettiin kuumaan uuniin kypsymään. Lapsia kidutettiin vanhempien edessä, raskaana olevia naisia hakattiin niin, että sikiö varmasti kuoli. Kaikenlaista kenties hauskanakin pidettyä huvia harrastettiin. Vasili antoi oman panoksensa. Epäilemättä hänen oli pakko, mutta ihan niin perusteellinen ei olisi tarvinnut olla.

Vasili erehtyi siirtymään takaisin omiensa puolelle 1717. Oikeus tuomitsi hänet kuolemaan.  Huhtikuussa 1721 Kustaa Lillbäck teloitettiin Tukholmassa. Oikea käsi katkaistiin ensin, sitten kaula. Lopuksi ruumis teilattiin, paloiteltiin ja jätettiin kansan kammotukseksi näytteille. Oikea käsi naulattiin ihan erikseen pylvääseen, jotta hurskas luterilainen rahvas näkisi, mikä tämän ortodoksipaholaisen viekoitteleman jäsenen kohtalo lopulta oli. Oikeus siis toteutui?

Tarinat terroristijärjestöjen toimintatavoista kertovat, että vain aseet ovat muuttuneet. Kertalaukeavista musketeista, joitten lataamiseen meni minuutteja, on siirrytty konetuliaseisiin, jotka syytävät satoja luoteja minuutissa.  Pommeista puhumattakaan.

Ihmiset puolestaan eivät näytä kehittyneen näiden kahden sadan vuoden aikana ainakaan paremmiksi. Joten ainoa pelastus pitkän päälle on se, että ideologiat, joita eri kulttuurit hellivät, muuttuvat niin, että uskontojen maailmanlaajuinen vaikutusvalta vähenee. Saman vähenemistoiveen voisi kohdistaa myös nuorten miesten niin suuresti rakastamiin toimintaelokuviin, joissa yhden urhon pistooleilla suorittama vihollisten lahtaus ylittää 1000 laukausta minuutissa syytävää konetuliasetta käyttävän kyvyt.

Terroriteoissa uskon sankarit yleensä kuolevat. Maallisissa elokuvissa he jäävät eloon, koska sekularisoituneet ihmiset eivät usko paratiisiin edes kuvitteellisissa yhteyksissä. (Unohdetaan Mel Gibson, joka on hyvä esimerkki uskonnon ja väkivallan sopusuhtaisesta liitosta.)

Lähteitä: Paul Slovicin tutkimuksista luin kirjasta Harris, Sam (2010-10-05). The Moral Landscape (p. 69). Simon & Schuster, Inc.. Kindle Edition. Kustaa Lillbäckistä kertoo Kustaa H.J. Vilkuna kirjoissaan Viha ja Paholaisen sota.