Paskahuussibook

Rajusti kasvanut pakolaistulva Eurooppaan on yllättänyt suomalaiset. He suoltavat julkisuuteen tekstiä, jossa tulijat avosylin vastaanottavat ja heidät jyrkästi torjuvat ovat äityneet sanasotaan, jossa ei rajoja tunneta. Saku Heinonen Savon Sanomissa kirjoitti, että ” Yllättäen olemmekin äänekäs, ruikuttuva, vihaava, epäluuloinen, mutta päänsä piilottava sakki. Emme kansa, emme yhtenäinen, emme ylpeä. Mölisemme, kuin kulttuuriton roskajoukko ilman ymmärrystä itseään laajemmasta. Rasismi. Ei sitä voi enää painaa pois.”  Siis me kaikki, Heinonenkin?  Toisena ääripäänä Markku Myllykangas puolestaan julisti Kaupunkilehdessä länsimaiden perikatoa, jonka muslimien rajoittamaton maahanmuutto Eurooppaan saa ennen pitkää aikaan. Ollakseni näkemyksiltäni näitä herroja laaja-alaisempi kerron kannattavani täysin rinnoin molempia näkemyksiä. Totta ne lienevät.

Tuskinpa suomalaisten asenteet ovat entisestä miksikään muuttuneet. Sosiaalisen median mahdollistama mielipiteitten julkituominen kaiken kansan kuuluviin saa aikaan sen, että ennen tanssilavan paskahuussin seinään kirjoitettu petollisen rakkaan puhelinnumero huoraksi leimaamisen kera ilmestyy nyt facebookin seinäkirjoitukseksi. Joku internet-sisällön tuottaja voisi perustaa ihan oman paskahuussibookin tämän tyylin kirjoituksia varten. Aikaisemmin piilossa olleet asenteet purkautuvat esiin ja luovat harhakuvan, jonka perusteella koko kansa rasisteiksi julistetaan.

Suomen kuvalehti teki kyselytutkimuksen. Sen perusteella, kuinka monen mielestä mustan afrikkalaisen henkiset kyvyt ovat alempia kuin valkoisen länsimaalaisen ja kuinka monen mielestä tummempia ihmisrotuja pitäisi estää sekoittumasta vaaleisiin eurooppalaisiin, jotta tämä rotu ei häviäisi, saatiin tulos, että joka seitsemäs suomalainen on rasisti.

Perinteinen rasismin määrittely puhuu syrjinnästä ihonvärin tai etnisen taustan perusteella. Mielestäni tutkimus ei tässä mielessä käsitellyt asian ydintä: eikö ihmisten rasistisiin käytöksiin yllytä ihonväriä enemmän kulttuuriset erot, esimerkiksi uskonnolliset asenteet?

Nykyisiin asenteisiin maahanmuuttajia kohtaan vaikuttaa myös taloudellinen tilanne. Myötätuntoa herutetaan näyttämällä uutispätkiä, joissa Välimereen menehtyneitten lukumääriä esitellään ja hukkuneiden lasten ruumiita näytetään.  Kerrotaan Ruotsiin muuttaneista suomalaisista ja sodan jälkeen asutetuista karjalaisista ikään kuin kyseessä olisivat suoraan toisiinsa verrattavissa olevat ilmiöt. Nykyisen ongelman mittasuhteet ja muuttajien sopeutumisen haasteet ovat kokonaan toista suuruusluokkaa. Karjalainen suomea osaava ortodoksi on jotain muuta kuin irakilainen kielen suhteen täysin ummikko muslimi. Kun suomalaiset muuttivat Ruotsiin, he saivat siellä enimmäkseen heti töitä eivätkä muodostaneet pelkästään sosiaalitukien varassa elävien slummeja. He tuottivat häiriöitä lähinnä perinteisten alkoholinkäyttötapojensa myötä. Muslimeilta tämä pahe enimmäkseen puuttuu, mikä heidän kunniakseen on mainittava.

Ihmiset tuntevat, että heillä on velvollisuus auttaa, minkä he myös suostuvat tekemään. Toisaalta he tietävät, että kulttuuriltaan täysin erilaiset ihmiset kohtaavat auttamatta rasismia ja että näiden työllistäminen tällä hetkellä on täysin mahdotonta.  Tästä puolestaan seuraa yhtä varmasti, että myös osa tulijoista eksyy ajan kanssa väkivaltaiseen ja rasistiseen käytökseen meitä normikansalaisia kohtaan. Jos tietää, että auttamisen kohteista osa tulevaisuudessa ei kiitollisuutta osoita, että rikollisuus ja levottomuudet lisääntyvät ja että kaikkien riittävä auttaminen on joka tapauksessa mahdotonta, saa helposti päähänsä halun luovuttaa kokonaan.

Jos soveltaa raakaa logiikkaa, niin hukkuneet ovat myös eurooppalaisten syytä. Jos Afrikassa tiedettäisiin, että pakolaisia ei vastaanoteta, niin ei heitä ainakaan tämmöisiä määriä tulisi. Toisaalta länsimaisen demokratian periaatteisiin kuuluu apua tarvitsevista huolehtiminen, joten rajojen täydellinen sulkeminen on poissuljettu vaihtoehto.  Periaatteessa järkevämpää olisi ihmisten auttaminen näiden kotimaissa. Käytännössä se tarkoittaisi valtavan kalliita ihmisuhreja vaativia sotilasoperaatioita, joilla sodat lopetettaisiin. Sotivat osapuolet pitäisi sitten vielä pakottaa rauha säilyttämään, mikä vaatisi shiiojen, sunnien, kurdien, buddhalaisten, hindujen, kristittyjen … herra ties keiden rauhanomaista yhteiseloa. Siis täysin toivotonta idealismia?

Syrjivät kulttuuriset asenteet eivät taatusti ole pelkästään vastaanottavan maan kansalaisten pahe.  Monet niistä maista, joista muuttajia tulee, ovat varsinaisia malliesimerkkejä siitä, miten varsinkin uskonnollinen monikulttuurisuus nitistetään.  Joten miten olisi kyselytutkimus, jossa laskettaisiin, kuinka suuri osa maahanmuuttajista on sitä mieltä, että islamista luopuminen on kuolemansynti? Tai kuinka monen mielestä musliminainen ei saa mennä naimisiin kristityn tai peräti ateistin kanssa? Tai muslimimies ei saa mennä naimisiin kristityn kanssa ilman, että tämä kääntyy muslimiksi? Tai jos sharialaki on eri mieltä kuin Suomen laki, kumpaa tulee noudattaa?

Mutta ei sitä tietenkään voi tehdä. Sehän olisi rasismia!

Kommentit

  • Jussi Kuosmanen

    Olipa hyvä ja analyyttinen teksti. Voi jospa mielipidevaikuttajista edes osa kykenisi vastaavaan. Silloin kiihtyvä keinotekoinen vastakkainasettelu ”rasistiääliöihin” ja ”yltiöhumaanisiin suvakkeihin” pysähtyisi.

Kommentointi on suljettu.