Pyllyttäjät

Lueskelin Risto Pulkkisen kirjaa Suomalainen kansanusko. Se kertoo erilaisista uskomuksista, joita muinaiset suomalaiset totena pitivät. Tosin kirjoittaja varoittaa, että totuutta ei aikaisemmin käsitetty samalla tavalla kuin me tieteen ja kristinuskon turmelemat nykyihmiset sen käsitämme. Tontut, haltijat, metsiä ja vesiä kansoittavat olennot ja kalmanväki olivat muinaisten mielessä olemassa ja he myös niitä koko ajan näkivät. Eroa uskon ja tietämisen välillä ei tehty.

Näistä uskomuksista on tosin lähes mahdoton saada varmaa käsitystä. Nykyisen Suomen käsittämillä seuduilla käveli ainakin neandertalilaisia yli 100 000 vuotta sitten. Jääkauden aikanakin alue oli aika ajoin asumiskelpoista. Jään vetäytyessä tänne muutti ihmisiä koko ajan niin, että ainakin joskus 8000 eaa paikkeilla heitä täällä asui.

Näiden kirjoitustaidottomien asukkien uskomuksista voi päätellä jotain lähinnä arkeologisten löytöjen perusteella. Ensimmäinen varsinainen kirjallinen lähde on Mikael Agricolan Raamatun psalmien suomennoksen esipuheessa v. 1551 esittämä luettelo hämäläisten ja karjalaisten jumalista. Agricolan ajatusmaailma oli niin kristinopin turmelema, ettei hänellä ollut enää mitään mahdollisuutta käsittää näitä kansanuskon asioita oikein.

Mutta tarkoitukseni ei ole kirjoittaa jumalien mahdista vaan naisten sukuelinten voimasta eli väestä. Tämä voima tarkoittaa tosin ihan muuta kuin mitä ensin mieleen tulee.

Vaimon maalla asuva sukulainen kertoi, hieman naureskellen tosin, että jos marjametsässä tulee karhu vastaan, naisten pitää näyttää sille paljaat takamuksensa. Se saa karhun lähtemään käpälämäkeen. Ajattelin, että tuo on vain sitä maalaisten härskiä vitsailua. Tai miehen keino narrata vaimo karhun hyökkäyksen kohteeksi. Pulkkisen kirja sai minut tajuamaan, että hän esitti kenties jopa 10 000 vuotta vanhan kansan viisauden, joka jo ikänsä takia pitää todesta ottaa.

Kun karhu tappoi esimerkiksi lehmän, kylä haki hätiin pyllyttäjien arvokkaaseen ammattikuntaan kuuluvan naisen. Nähtävästi tämä ammattilainen oli yleensä vanha mummo, jonka sukuelinten väki ainakin karhuun nähden oli väkevintä. Voi toki ajatella, että takana olivat käytännön syytkin. Nuorempi nainen olisi tehonnut ehkä liikaa miesväkeen eikä vaikutus näihin olisi ollut karkottava.

Kun nainen sitten pyllytti metsään päin ja karhu sattui sen näkemään, se häpesi, peitti silmänsä tassuillaan ja luikki metsään. Jos pyllytysakti kesti kolme vuorokautta, sai kylän karja kolmen vuoden karhurauhan. Ainakin tältä karhulta.

Olin aikoinaan opettajien ammattiyhdistyksen jäsen ja luottamusmies. Vanhasta tottumuksesta aloin tietysti heti miettiä, miten pyllyttäjien mahdollinen ammattiyhdistys piti huolta jäsentensä eduista. Tuotiinko hänelle ruokaa ja juomaa, hätisteltiinkö paarmat, ampiaiset ja hyttyset, sallittiinko kahvi- ja ruokatauot? Olisiko tuon ajan #MeToo-väellä kenties ollut valittamisen aihetta?

Tieteelliset taipumukseni saivat taas pohtimaan, että mistä syystä toimenpiteen teho perustui siihen, että karhu häpesi? Mieleen tuli eräitä muita mahdollisuuksia, jotka on paras jättää kertomatta. Lähinnä siksi, että ne eivät ole järin tieteellisiä.

Karhuja ja karjaa on maassamme edelleen. Olisiko syytä kiväärien asemesta ottaa uudelleen käyttöön tämmöinen vanhan ajan hyväksi havaittu lempeä ja hellävarainen keino karhuja karkottamaan?

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    kiitos lukuvinkistä.
    Poimintasi teoksesta on ilmeisesti tarinoiden huvittavimmasta päästä, ehkä ei se tärkein? sopii postaukseen mainiosti.

    Kansamme esivanhemmat, tai miehittäjät, luopuivat omasta historiastamme ja täyttivät tilan juutalaisten historialla ja uskomuksilla. Sinänsä valitettavaa. Pyllistämistarina on entuudestaan tuttu, ja luultavasti vanha kansa maalla ja metsissä vielä lapsuudessani tunsi perimätietona monia muitakin Pulkkisen kirjan juttuja. Metsässä ja saunassa tuli olla hiljaa …

  • seija sanaleikkimökistään

    Axel Munthen kirjassa Huvila meren rannalla oletetaan, että karhu on mies ja herrasmies. Kun nainen todistaa sille naiseutensa, karhu jättää hänet rauhaan.

Jätä kommentti

*