Rokotusvastaisuus on biologisella aseella leikkimistä

 

Voi perustellusti väittää, että Amerikat vallattiin isorokon, tuhkarokon ja influenssan kaltaisten biologisten aseitten avulla. Aluksi niiden käyttö oli tahatonta, mutta myöhemmin tauteja levitettiin myös tietoisesti. Nykyinen  rokotusvastaisuus on biologisella aseella leikkimistä. Lääketieteellisen tietämyksemme vallitessa se ei ole niin tahatonta kuin oli Amerikkojen valtaajien käytössä.

Suomessakin osa ihmisistä on siis saanut päähänsä, että heidän lapsiaan ei rokoteta. He ehkä luottavat siihen, että jos riittävän moni rokottaa, kulkutaudit eivät pääse leviämään. Rokotukset eivät ole täysin riskittömiä, joten he itsekkäästi samalla kertaa välttävät molemmat uhat. Syyt voivat olla myös uskonnollisia, jos menneitten aikojen taikauskoiset höpötykset ovat ottaneet vallan yli ihmisten järjen.

Käytännössä on mahdoton tietää, olisiko rokotuksen ottanut ilman sitä sairastunut vai ei. Jos joku saa rokotteesta johtuvia oireita, se puolestaan on lähes varmasti todennettavissa. Kun miljoona ihmistä rokotetaan eikä näistä kukaan sairastu, se ei ole mikään uutinen. Jos yksi näistä miljoonasta sairastuu rokotteesta johtuvaan tautiin, se on uutinen. Viranomaisilla on sitten edessään ylivoimainen tehtävä saada kaikki vakuuttuneiksi siitä, että se varsinainen tauti ei tappanut niin montaa kuin olisi ilman rokotetta tappanutta.

Tilastoilla perusteltu propaganda on voimaton narkolepsiaa aiheuttaneen influenssarokotteen kaltaisia tapauksia vastaan. Omaisten lehtien palstoilla esittämät hätähuudot iskevät suoraan tunteisiin toisin kuin mielen älyllisiin puoliin vetoavat selittelyt.

Rokotusten avulla on esimerkiksi menneitten aikojen tehokas tappaja isorokko hävitetty maailmasta. Mikään ei takaa, että se ei joskus voisi palata. Sen tehosta saa hyvän kuvan lukemalla Amerikan valtauksen historiasta muutakin kuin ylistäviä kertomuksia konkvistatorien ylivertaisista sotataidoista.

Jared Diamondin kirjassa Tykit, taudit ja teräs kerrotaan, miksi Euroopan ja Aasian asukkaille kehittyi vastustuskyky isorokon tapaisia tauteja vastaan, mutta Amerikkojen asukeille ei. Taudit olivat peräisin lehmien ja sikojen kaltaisista eläimistä, joita Amerikassa ei ollut. Euraasian mantereella ne kesytettiin kotieläimiksi ja ihmiset elivät yhdessä niiden kanssa. Virukset kehittyivät eläimissä, siirtyivät ihmisiin ja tappoivat heitä. Niille vastustuskykyiset jäivät eloon. Näin kehittyi ihmisryhmä, joka selvisi epidemioista sukupuuttoon kuolematta. Lapsia kuoli silti kuin kärpäsiä. Mutta jos perheen kymmenestä jälkeläisestä kaksi selvisi aikuiseksi uusia uhreja siittämään, olivat ihmiset onnellisia.

Intiaanit olivat lähes puolustuskyvyttömiä eurooppalaisia kulkutauteja vastaan. He kävivät läpi meillä kymmenen tuhatta vuotta kestäneen prosessin vajaassa sadassa vuodessa. Sen aikana selvisi, keiden immuunipuolustus oli riittävä selviämään niistä elossa.

Yuval Noah Harari tietää kirjassaan Homo Deus kertoa, miten 5. maaliskuuta 1520 afrikkalainen orja Fransisco de Eguia saapui espanjalaisessa laivassa Meksikoon. Hänen elimistössään jylläsi isorokkovirus, minkä takia hänet sijoitettiin intiaaniperheeseen kuumeilemaan. Tauti tarttui perheen jäseniin ja nämä tartuttivat sen kaupunkinsa asukkaisiin. Kaupungista tuli kymmenessä päivässä silkka hautausmaa. Asukkaat pakenivat peloissaan muualle …

Lokakuussa epidemia iski atsteekkien pääkaupunkiin Tenochtitlaniin ja tappoi sen 250 000 asukkaasta kahdessa kuukaudessa ainakin kolmasosan. Espanjalaisten saapuessa maaliskuussa 1520 Meksikossa oli 22 miljoonaa asukasta. Joulukuussa 1520 heitä oli 14 miljoonaa ja vuonna 1580 alle kaksi miljoonaa.

Intiaanien biologinen ja kemiallinen aseistus käsitti vain kupan ja tupakan. Niistä ei ollut mihinkään vastapuolen tartuntatauteja ja alkoholia vastaan. Tupakka surmaa kyllä, mutta niin hitaasti, että uhri ennättää usein kuolla ennen kuin se tappaa.

En ole ottanut selvää, miten historioitsijat ovat edellisiin lukuihin päätyneet. Todelliset määrät ovat joko suurempia tai sitten pienempiä. Pieni mahdollisuus on toki, että ovat jopa oikeita.  Mutta kun nykyaikana muutama sairastuminen miljoonien joukossa on lähes katastrofi, niin kaipa esimerkiksi 100 000 kuolemaa 250 000 joukossa oli sitä noissakin oloissa.

Tällä blogillani en pyri siihen, että rokotuksia kaihtavien tulisi tuntea syyllisyyttä näistä 20 miljoonasta intiaaniuhrista. Mutta jos edes yhdestä?

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Ugh! tai jotain sarjakuvien mukaan

    Elokuvissa ahneet kalpeanaamaiset kauppamiehet levittivät isorokkoa intiaaneille tautisilta kerättyjen huopien välityksellä – totta vai ei, tuo kirjasi viittaus on esitetty aiemminkin, luvuista on tietenkin vaikea sanoa jälkikäteen lopullista määrää, mutta totuuteen ne viittaavat.

    Kulta ja nykyisin öljy ovat olleet aluevaltausten, sotien ja valtataistelujen kohteita. Espanjalaisten uudelta mantereelta laivaama kulta (hopeakin) aiheutti Euroopassa voimakkaan inflaation, eli hinnat kohosivat vähäisen tuotannon markkinoilla.
    Luin jostakin, että valtaosa tuosta tuontirikkaudesta kulkeutui esimerkiksi Kiinaan – kaukomaille. Sieltä ostettiin silloin mausteita ja muuta eksotiikkaa – paradoksi sinänsä.

    Ihmiskunnan kokoa rajoittivat aikoinaan mainitsemasi taudit – väestönkasvu pysyi pitkään aisoissa myös sotien, tulvien (ravinnon niukkuuden), petojen ja onnettomuuksien vuoksi. Kun nuo on paljolti kyetty voittamaan, on väestön määrä lähes kymmenkertaistunut sadan vuoden aikana. Onko se hyvä vai huono asia, on sekin pohdinnan arvoinen. Jokainen tietenkin toivoo läheisilleen terveyttä ja vahvaa vointia, mutta jonkin lajin runsastuminen on haitta toisille – joskus myös ympäristölle ja lajille itselleen.

Jätä kommentti

*