Savolainen raamattuvyöhyke

 

Amerikassa on raamattuvyöhykkeeksi kutsuttu alue, jossa evankelisprotestanttinen kristillisyys vallitsee kulttuuria. Uskontoihin suhtautuminen on näillä alueilla fundamentalistista, mikä tarkoittaa, että Raamattujen sanat otetaan kirjaimellisesti todesta.

Kuopiossa ilmestyvien lehtien lukeminen herättää nykyisin epäilyn, että Suomen raamattuvyöhyke on siirtynyt Pohjanmaalta Savoon. Savon Sanomien elämänkatsomuksellisiin asioihin vähänkään liittyvät jutut ovat yleensä pappien kirjoittamia. Piispa Jolkkonen saa runsaasti palstatilaa, jota hän käyttää hyväkseen propagoidessaan mm. uusateistien pääjehua Richard Dawkinsia vastaan. Edellisessä torstaivieras-kolumnissaan hän julisti, että tämä em. pääpiru olisi väittänyt, että se, mikä on luonnollista, on automaattisesti hyvää. Se on joko tarkoituksellista vääristelyä tai sitten väärää tulkintaa.

Hän myös toistuvasti kertoo, että olisi muka olemassa jonkinlainen elämän synnyn mahdollistava fysiikan vakioiden hienosäätö, jonka takana ei voi kerta kaikkiaan olla mitään muuta selitystä kuin ihan itse Jumala. Jotenkin ihmisten päähän ei mene se tosiasia, että universumin selittäminen kertomalla, että Jumala sen loi, ei ole minkään arvoinen selitys. Jos käytännön elämässäkin ihmettelee, miten joku vempele tehtiin ja mihin sen toiminta perustuu, ei riitä kertoa, että Matti sen teki. Eikä jatkokysymystä ”miten hän siihen kykeni?” voi kuitata sanomalla, että Matti on näet kaikkivoipa. Puhumattakaan siitä, että Matin olemassaolokin jää täysin toteen näyttämättä.

Kirkkoherra Kari Kuula ja piispa Arseni saavat myös jatkuvasti mielipiteensä esiin. Se heille suotakoon. Mutta missä piileksivät palstojen Kutsuvieras, Ajassa ja Torstaivieras tieteellistä todellisuuskäsitystä selittävät kirjoittajat? Nimellä-palstalla on jonkin verran sitä sivuavaa tekstiä esim. Ripaojan ja Vainion tuottamina. Mutta yleensä tieteen tuloksista kerrotaan jotain tiettyä yksittäistä tiedettä käsittelevinä artikkeleina yhdistämättä niitä mitenkään maailmaa yleisemmin koskeviin metafyysisiin käsityksiin. Kuopiossa on yliopisto ja siellä iso liuta tieteentekijöitä, jopa fyysikoita. Mutta ei heitä näillä palstoilla esiinny. Ainoa järkiperäisen linjan edustaja on Markku Myllykangas, jonka kirjoitukset ovat sävyltään jyrkkiä ja julistavia. Hänet kuitataan omasta mielestään aina oikeassa olevana besserwisserinä ”tuota siltä taas saattoi odottaa!”-tyyliin.

Voi tietysti olla, että osa uskonnottomista tieteen tekijöistä välttää puuttumasta teistien sanomisiin ajatellen, että he niin tehdessään vain vahvistaisivat ihmisten luuloa siihen, että uskonnollisilla käsityksillä olisi jotain painavaa tieteellistä tai filosofista sisältöä. Tässä mielessä Myllykankaan yksiselitteinen ja mitenkään muuten perustelematon uskonnon taikauskoksi leimaaminen on toki perustelua.

Fundamentalismiin kuuluu Raamatun aseman korostaminen. Piispa Jolkkonen vetoaa kirjoituksissaan Uuteen testamenttiin tavalla, joka paljastaa hänen ottavan sen sanat Jeesuksineen kaikkineen täysin todesta. Ja eikös vain vuodenvaihteessa Viikkosavoon ilmestynyt kolumnistiksi ne vielä vakaammin todesta ottava Juhani Happonen!  Kyllä ilmaisjakelulehtiin runsaasti kirjoittava Ismo Vornanen olisi riittänyt niiden uskonnollisen panoksen takaamiseksi. Hänen ansiokseen voi laskea, että hän on sentään siirtynyt Raamatun maallisuuksista korkeamman tason henkisyyksiin itämaisten oppien myötä. Ikävä puoli miehessä on se, että hän joskus ihmetteli, miksi Suomen presidentit eivät pidä tapana toivottaa puheissaan kansalle Jumalan siunausta. Ja eikö vain Niinistö ole alkanut tätä ikävää tapaa soveltaa, mistä syytän nyt Vornasta ihtiään. Nämä ovat näet asioita, joissa riittää usko niin, että todisteitten vaatiminen on Jumalan pilkkaa.

 

 

 

 

 

Jätä kommentti

*