Sekulaarin politiikan tarpeesta

Kiista tasa-arvoisesta avioliittolaista paljasti, että Suomen eduskunnassa on muitakin kuin kristillisdemokraatteja, jotka perustavat mielipiteensä uskontoon. Mika Niikko väitti ministereiden ja kansanedustajien saaneen tehtävänsä Jumalalta ja ihmetteli Timo Soinin ja Juha Sipilän jumalanpelon puuttumisia. Timo Soini perusteli vastustavaa mielipidettään kertomalla, että avioliitto on katolisen kirkon sakramentti. Se oli sillä kuitattu, ihan itsestäänselvyys. Avioliitto ei ole sakramentti luterilaisessa kirkossa, joten kaipa arkkipiispa Mäkisellä on sen takia oikeus olla Niikon kanssa eri mieltä.

Roland Lindsay esittää kirjassaan The Necessity of Secularism: Why God Can’t Tell Us What to Do (Sekularismin välttämättömyys: Miksi Jumala ei voi kertoa meille, mitä tehdä), miten uskonnollisten oppien käyttö politiikassa on este demokraattiselle keskustelulle. Jotta se olisi menestyksellistä, osanottajien täytyy olla halukkaita keskustelemaan asioista, tarjoamaan syitä näkemyksilleen ja olla avoimia suostutteluille. Keskustelijoitten täytyy järkeillä käyttämällä käsitteitä, jotka kaikki ymmärtävät. Katolisen kirkon sakramenttiin vetoamista ainakaan minä en sellaisena pidä.

Järkevä keskustelu kuolee, jos osallistujat väittävät sen pyhän kirjansa tekstin, johon mielipiteensä perustavat, olevan suoraan Jumalalta. Poliittisessa debatissa pitäisi Lindsayn mielestä muutenkin hylätä uskonnollinen kielenkäyttö. Vaikka uskova olisi muodostanut mielipiteensä uskontoonsa nojaten, hänen on perusteltava sitä myös argumentein, jotka muillekin avautuvat.

Mooseksen kirjassa lukee, että ” Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa.” Galatalaiskirjeessä Jeesuksen väitetään sanoneen, että ” Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” Jos siis haluaa muodostaa tasa-arvoista avioliittolakia koskevan kantansa Raamattujen perusteella, voi vedota joko Mooseksen kirjaan tai sitten Jeesuksen sanoihin tai sanomatta jättämisiin. Jos käyttää Moosesta eikä vaadi homomiehille kuolemantuomiota, tulkintaa sekin on. Jälkimmäisen sitaatin käyttö lain puolesta vaatii jo saivartelua, mutta yrittäkää nyt silti.

Pariisin veriteot saivat Bin Bayyah-nimisen islamin uskonoppineen kertomaan, että ”Ne jotka käyttävät uskontoa oikeuttamaan väkivallantekonsa, tukeutuvat omaan virheelliseen ymmärrykseensä ja tulkintaansa siitä. Haluamme osoittaa heidän olevan väärässä.” Hänen mukaansa kyse ei ole islamin vaihtoehtoisesta vaan alkuperäisestä rauhan sanomasta, joka pohjautuu vahvasti uskonnollisiin teksteihin.

En tunne islamia niin hyvin, että pystyisin sanomaan, onko Bayyah oikeassa. Hän ei vetoa siihen, että ihmisen ihan normaali moraalitaju ilman uskontoakin kertoo tekojen olevan väärin. Kaipa se johtuu hänen roolistaan islamin oppineena. Toisaalta niitä, jotka ymmärtävät opit toisin, on melkoiset joukot.

Sekularismi tarkoittaa maallismielisyyttä. Yhdysvallat ja Ranska ovat sekulaareja valtioita, koska niissä valtion hallitseminen pidetään erossa uskonnoista. Ainakin niiden perustuslait sisältävät yritykset tähän suuntaan. Suomi ei ole sekulaari valtio tässä mielessä.

Ateismi ja sekularismi ovat eri asia. Kommunistiset valtiot eivät olleet ja eivät ole sekulaareja. Valtion ei pidä myöskään estää uskontojen harjoittamista, kunhan se pidetään yksityisenä asiana.

Nykymaailmassa uskonnottomien ja eri uskontoja harjoittavien määrät kasvavat koko ajan. Muslimien luku Suomessa lisääntyy sellaista vauhtia, että ainakin toisen kansankirkkomme ortodoksien jäsenmäärä jää jälkeen. He ovat jo ilmaisseet halunsa saada verottaa jäseniään kun kerran luterilaiset ja ortodoksitkin saavat. Joten järkevin vaihtoehto on kieltäytyä ja perustella päätöstä poistamalla nämä muutkin verotusoikeudet.

Suomen eduskuntaan ilmaantuvat pian Niikkojen, Räsästen ja Tanuksien muslimi- , hindu-, buddhalais- ja Herra ties mitkävastineet. Niikko perustelee mielipiteensä lukemalla pätkän Raamattua ja muslimi etsii asiaa koskevan sitaatin Koraanista tai haditheista. Ja muut mistä nyt etsivätkään, mutta arvostelun ulottumattomissa olevista pyhistä teksteistä hekin.

Siis hyvät ihmiset, sekularisoitumaan ja äkkiä ennen kuin on liian myöhäistä!