Tiedemiehet, kirkonmiehet ja ihan vain maallikot arvoja arvottamassa

Kirkonmiesten usein esittämä propagandalause on, että tiede ei voi sanoa mitään arvoista. Jotkut tiedemiehet ovat samaa mieltä pois lukien ainakin ne, jotka tutkivat arvoja.

Tieteen ajatellaan keskittyvän materiaalisiin tosiasioihin ja uskonnon henkisiin arvoihin. Kumpikaan ei malta pysyä omalla tontillaan, vaan hyppivät mokomat koko ajan toisen alueelle.

Uskonnot eivät tyydy kertomaan, että tappaa ei saa. Tätä moraalista arvoa perustellaan esittämällä väitteitä ”Jumala on olemassa”, ”Hän on kertonut tahtonsa Pyhissä kirjoissa”, ”Jumala haluaa, että hänen sanansa otetaan kirjaimellisesti totena, sillä hän rankaisee tottelemattomia”, jne. Tieteen menetelmin voidaan tutkia nämä perustelut, sillä ne ovat maailmaa koskevia väitteitä. Jos ne ovat totta, sen pitäisi jotenkin näkyä materiaalisina seurauksina. Uskovat toki havaitsevat koko ajan näitä elämässään, mutta tieteellinen ruotiminen ei niitä koskaan vahvista.

Aborttiasiassa perusteluketju lähtee arvosta ”ihmiselämä on pyhä.” Se on uskonnollinen käsite, johon luonnontieteillä ei ole mitään sanomista. Fysiikka ei käytä suuretta ”pyhä” eikä mittaa eri pyhien suuruuksia. Sitten jatketaan kertomalla, että ”ihmisen elämä alkaa hedelmöityksestä.” Käytännön elämää koskeva moraalinen kielto kertoo nyt, että ”aborttia ei saa tehdä.”

Keskimmäiseen väitteeseen ”elämä alkaa hedelmöityksestä” tieteillä on paljonkin sanomista. Itse asiassa keinohedelmöityksessä ei ala. Voi myös kyseenalaistaa syy-seurausketjun ”ihmiselämä on pyhää – aborttia ei saa tehdä.” Tavallaan sekin on arvoväite, jotka ei voi perustella millään faktoilla. Se ei ole logiikkaa, vaikka siltä näyttääkin.

Kun kirkonmies väittää, että uskonnot ovat ainoita päteviä arvoja arvostamaan, tuon takana on se suuri ”JOS”: Jumala on olemassa. Tämän takia muka pystytään antamaan ehdoton oikea/väärä -arvio jostain moraaliväitteestä. Se vaatii vielä toisen JOSsin: Jumalan tahto pystytään saamaan selville. Esimerkiksi kristinuskon väittämä homoseksuaalisuuden syntisyys nojaa Vanhaan testamenttiin. Tämän opuksen syntyhistoriaa pystytään selvittämään ja toteamaan, kenties, että Jumalalla ei ollut sen tekstiin osaa eikä arpaa. Joten tieteillä on tuohonkin arvoon jotain sanomista.

Jos Jumaliin ei usko, joutuu toteamaan, että moraalisiin väitteisiin ei voi edes liittää tosi/epätosi arviota samassa mielessä, kuin tieteellisiin voi. Siitä taas seuraa, että kuka tahansa meistä on pätevä sanomaan arvoista sanansa. Niin että jos tavallinen pulliainen on yhtä pätevä arvioimaan niitä kuin kuka tahansa moraalifilosofi, joutuu toteamaan, että loppujen lopuksi kukaan ei voi sanoa arvoista yhtään mitään? Tai että kuka tahansa voi sanoa niistä kaiken tarpeellisen?

Arvoväitteitä nuokin, koska niissä ei ole logiikan hiventäkään.

Kommentit

  • Haerski

    Tiede tekee aina virheen, jos lähtee väittelemään uskonnon kanssa etiikasta heidän ehdoillaan. Uskonnot käsittelevät tiedettä näissä väittelyissä, kuin kilpailevaa uskontoa, mikä on tietenkin täysin väärä lähtökohta.

    Tietenkään tieteellä ei ole vastauksia siihen, mikä on oikein ja mikä väärin. Tiede tutkii ilmiöitä, ei luo niitä. Tiede ei voi olla kenenkään moraalin lähde, koska ilmiö nimeltä moraali oli jo olemassa ennen kuin kukaan keksi kysyä mistä se oikein on saanut alkunsa. Korkeintaan tiede voi esittää faktoja moraalisten päätösten tueksi, mutta jos esitetään sen päälle väittämä teon oikeellisuudesta, ollaan jo tieteen toimialueen ulkopuolella.

    Sen voimme kuitenkin jo faktana todeta, että Raamattu on osoittautunut hyvin huonoksi moraalin lähteeksi: Nykykristitytkin ovat jo hylänneet noin puolet pyhän kirjansa sisällöstä nykypäivään soveltumattomana. Harva esim. kannattaa enää orjuutta missään muodossa ja kuolemantuomiokaan tuskin kovin montaa hurraahuutoa nostattaa. Ehdotappa kuolemantuomiota _kivittämällä_, niin loputkin hiljenee alta aikayksikön. Heidän moraalinsa tulee siis jo nyt hyvin suurelta osin jostain ihan muualta kuin Raamatun lehdiltä.

    Mitä aborttiin tulee, niin siihenkään ei Jumala sitten viitsinyt antaa selkeää vastautta bestsellerinsä sivuilla, vaikka raskaudenkeskeytykseen kyllä tunnettiin metodeja jo tuohon aikaan ja aiheeseen otettiin kantaa jopa Hippokrateen valassa.

  • kommentoin asiaa

    Kirjoittaja aloittaa bloginsa sanoin: “Kirkonmiesten usein esittämä propagandalause on, että tiede ei voi sanoa mitään arvoista. Jotkut tiedemiehet ovat samaa mieltä pois lukien ainakin ne, jotka tutkivat arvoja.”

    Olen ollut vuosia kirkon toiminnassa mukana, enkä ole koskaan törmännyt kirjoituksen olkinukkeväitteeseen, jonka mukaan tiede ei voisi sanoa “mitään” arvoista. Klassisissa propagandan oppikirjoissa kyllä opetettiin, että kirjoituksen alussa kannattaa esittää paikkansapitämätön väite, laittaa se toisten suuhun, ja lopuksi kumota se. Tässä näytetään sovelletun sitä periaatetta.

    Tietenkin tiede voi sanoa monenlaista arvoista. Tiede ja uskonto eivät ole mitään erillisiä saarekkaita, vaan monelta osin päällekkäisiä näkökulmia todellisuuteen, eivätkä edes yksittäisiä näkemyksiä, vaan ennemminkin joukko erilaisia näkemyksiä. Itse teen työkseni tiedettä, ja olen myös kristitty.

    Raamattu on suurelta osin kertomuksia. Se, että onko Raamattu hyvä vai huono moraalin lähde, riippuu osin siitä, miten sitä soveltaa. Raamattu ei anna moniinkaan kysymyksiin suoria vastauksia, vaan se on ennemminkin kokoelma kertomuksia, kirjeitä ja muita tekstityyppejä. Teologisia oppeja ja eettisten kysymysten teologista tulkintaa edustavat enemmän esimerkiksi kirkkokuntien katekismukset, jotka tukeutuvat Raamattuun, mutta eivät ole Raamattu.

    Kristityn on aika vaikea lähteä ketään kivittämään, kun Jeesus aika lailla kielsi kivittämisen omalla esimerkillään, opettaen, että se, joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven. Sellaista ei ole löytynyt. Varhaiset kristityt tunnettiin mm. siitä, että he ottivat hoitoonsa muiden hylkäämiä pikkulapsia, joilla juutalaiset ja kristityt näkivät arvoa, vaikkei muu yhteiskunta pieniä lapsia arvostanutkaan.

  • Tauno Puolitaival

    Lause “tiede ei voi sanoa mitään arvoista” on toki hieman turhan jyrkkä, koska siinä on tuo “mitään”-sana. Toisin kuin kommentoin asiaa-nimimerkki olen lukenut kirkonmiesten kirjoittamina väitteitä, jotka ainakin sisältävät tuon ajatuksen. Samoin, jos muutetaan väite muotoon “tiede ei käsittele arvoja”, niin tällaista myös tiedemiehet esittävät varsin usein.
    Ehkä oleellisempaan puoleen osuu Yuval Noah Hararin väite kirjassa Homo Deus s. 199 “Tieteellä ei ole valtaa eikä kykyä vahvistaa uskontojen tekemiä eettisiä arvioita oikeiksi tai osoittaa niitä vääriksi.” Kirkonmiehet kyllä aika usein väittävät pystyvänsä osoittamaan niitä oikeiksi, mutta eivät pysty hekään.
    Joten kyllä minun luomani olkinukessani ainakin oljet ovat kirkonmiehiltä saatuja.

  • Qvist

    Eikös tätä asiaa pohtinut jo aikoinaan skottifilosofi David Hume? Wikipedia tietää kertoa, että Humen giljotiinin mukaan tosiasioista ei voi johtaa moraalisia sääntöjä. Voisiko ajatella niin, että moraalin alkuperä on ihmisen (toki rajallisessa) kyvyssä asettautua toisen ihmisen asemaan? Tuo kyky sisältää oletuksen tai perustuu oletukseen, että tuon toisen tarpeet ovat olennaisesti samanlaiset kuin minun ja että tuolla toisella on myös kyky asettautua minun asemaani. Eli moraalin mieli/mielekkyys nojaa vastavuoroisuuden ideaan, joka edellyttää kaikkien/huomattavan enemmistön kykyä asettautua tois(t)en asemaan ja sen totena pitämistä, että on olemassa tarpeita (kärsimysten karttaminen ja elämänhalu), jotka kuuluvat olennaisesti kaikkien ihmisten perusolemukseen. Mielestäni “Tee niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän ja vältä tekemästä, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän” nojaa edellä sanottuun. Tosin Hume saattaisi tokaista tähän: “Ei siitä, että osaa asettautua toisten asemaan, seuraa, että niin PITÄISI tehdä”, joka taitaa päteä tässäkin kohtaa.

Jätä kommentti

*