Totuuksien jälkeinen aika

Trumpin valtaannousun myötä alettiin puhua faktojen jälkeisestä ajasta. Tarkoitus on kertoa, että faktojen merkitys katosi tunteisiin vetoavan sanoman tieltä. Politiikassa suosiota saa varmimmin valehtelemalla kuin totta kertomalla.

Ainoa vika, mikä määrittelyssä on, on se, että ihmiskunta ei ole koskaan elänyt missään faktojen ajassa. Tieteitten kentässä totuus on olennaista siinä mielessä, että siihen tutkimusten avulla pyritään. Sielläkin varotaan väittämästä, että absoluuttinen totuus jostakin on tiedossa. Politiikassa ja ihmisten uskonnollisissa mielipiteissä faktoilla ei ole ollut, ei ole nyt eikä koskaan tule olemaan mitään oleellista osaa.

Lehdissä esiintyy aika ajoin juttuja, joissa kerrotaan, mitkä ovat suurimmat huijaukset, joihin ihmiset ovat sortuneet. Niistä puuttuu aina kaksi kaikkein suurinta: kristinusko ja islam. Jeesuksen elämän faktat ovat Uudessa testamentissa ja Muhammadin Koraanissa ja haditheissa. Kukaan ei ole koskaan pystynyt tai edes uskaltanut yrittää todistaa kaikkia näissä teksteissä esiintyviä väitteitä tosiksi. Niihin uskovat pitävät niitä faktoina, mutta eivät ne sitä ole. Koska niillä on tärkeä osa miljardien ihmisten elämissä, mitään aikaa, jolloin faktoilla olisi ollut mitään merkitystä ihmisten käsityksissä, ei  ole ollut olemassa. Joten ei ole myöskään mitään faktojen jälkeistä aikaa.

Politiikan kenttä on näitten faktojen suhteen täysin erilainen alue kuin mitä vaikkapa tiede on. Sipilä kertoo, että jos teemme näin, siitä seuraa sitä ja sitä. Antti Rinne toteaa, että kun teemme niin kuin Sipilä neuvoo, siitä seuraa sitä tai tätä. Köyhät köyhtyvät, rikkaat rikastuvat. Molemmat ovat oikeassa. Joten totuuksien merkitys jää aina moraalisten arvojen kanssa toissijaisiksi tekijöiksi.

Ihmisten käytös ei ole koskaan perustunut tieteellisessä mielessä määriteltyihin faktoihin, vaan siihen, mitä ihmiset kullakin aikakautena ovat totena pitäneet. Niin tulee aina olemaan.

Ps. Edellä kertomani on ehdoton totuus. Piste.

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Politiikassa tärkeintä lienee puhuminen. Joskaan tämäkään ei taida pitää aina paikkansa. Ensin sanotaan jotakin, sitten ollaan hiljaa. Lopuksi äänestään. JAA, EI, TYHJÄÄ, POISSA. Suomen tulevaisuuden kannalta saattaisi olla pelastus, että JAA-sana korvattaisiin KYLLÄ-sanalla.

  • Mustamies

    Mustamies on monesti erimieltä kun vallassa olevat politiikot, koska heijän suustaan ei kuule totuuden sanoja.
    Olen lukenut monien profvessorien kirjoittamista artikkeleista “Avaruuden suuruuvesta”.
    Heijjän sanomaa en aseta eppäilyksen alaiseksi, miksi tällainen näin suuri Avaruus on yleensä rakennettu ?
    Tällaista hyttysen pierun kokoista Muapallooko varten ?
    Jossa jatkuvasti käyvvään soti tai muuten vuan tapellaan.
    Ollaan myö immeiset vuan melekosia epeleitä ja tyhmiä, kun ei osata hoitoo tätä Pientä Muapalloo rauhanomaisin keinoin !

  • Eino J. (maallikkona)

    Laitoin perusteluille peukun;

    – paljolti olen yksityishenkilönä samalla kannalla:

    “Ihmisten käytös ei ole koskaan perustunut tieteellisessä mielessä määriteltyihin faktoihin, vaan siihen, mitä ihmiset kullakin aikakautena ovat totena pitäneet.”

    – tuo totena pitäminen on historian kertomuksia selaillessa todella merkittävä; ihmeellisiä ne nuo “uskomukset” tai “oikea tieto” ovat olleet nykytiedon valossa; eihän esim. bakteereista ole tiedetty mitään ennen vanhaan, tai mustamiehen avaruuden rakenteesta juurikaan (no jotkut ehkä), jne.

    Totta varmasti on se mikä uskotaan todeksi, jos nyt ei aivan väitä että ulkona sataa, kun jokainen näkee että on aurinkoista.

Jätä kommentti

*