Savon Sanomissa oli 10.3.2018 artikkeli, jossa toimittaja Ilkka Kuosmanen selosti Miia Kontron kirjaa Portilla. Kirja esittää lehden mukaan ”totuuksia tuolta puolen” ja oikoo käsityksiä ”kuoleman rajan tuolta puolen.”
En ole lukenut kirjaa, joten se, mitä tässä kirjoitan, koskee vain artikkelissa esitettyä. Toimittajan tekstistä ei kunnolla selviä, että tarkoittaako ”tupsahti tuonpuoleiseen ja sieltä takaisin” Kontron/Kuosmasen mielestä, että on todella tuonpuoleinen ja että kokijat todella kävivät siellä. Artikkelissa kerrotaan myös henkilöstä, joka sai kokemuksen kesken seksiaktin. Kirjallisuudessa erotetaan kuolemanrajakokemukset (NDE- near death experiences) pelkistä ruumiistapoistumiskokemuksista (OBE- out of body experiences). Olisi tietysti kiva, jos voisi kehua olevansa niin hyvä rakastaja, että kumppani käväisee aktin aikana tuonpuoleisessa olettaen toki, että tämä ei helvetissä piipahda. Toisaalta ei ole kovin imartelevaa, jos osapuoli kertoo, että hänen mielensä halusi aktin ajaksi pois kehosta. Joten NDE parempi.
Artikkelissa vihjataan, että tiede yrittää nollata rajakokemukset. Ei kokemuksia sinänsä mitenkään yritetä nollata, jos ne yritetään selittää ilman uskonnollisia käsityksiä puhtaasti aivotoimintaan nojautuen. Myös lausahdus ”Se, miten rajakokemus vaikuttaa on oikeastaan paljon merkityksellisempää kuin se, onko itse kokemus tieteellisesti todistettavissa” herättää muutamia kysymyksiä. Tarkoittaako ”tieteellisesti todistettavissa” sitä, että voidaan tieteellisesti näyttää toteen, että kokija todella kävi tuonpuoleisessa vai sitä, että kokemuksen taustalla olevat aivojen prosessit pystytään selvittämään?
Newsweek -lehdessä oli vuosia sitten otsikko, jonka mukaan taivas on todellinen. ( “Heaven Is Real: A Doctor’s Experience of the Afterlife.”) Se perustui neurokirurgi Eben Alexanderin kirjaan, joka ilmestyi suomenkielellä nimellä Totuus taivaasta – Tiedemiehen silmiä avaava kuolemanrajakokemus (WSOY).” En tiedä, voiko sitä sanoa valeuutiseksi, vaikka se minun mielestäni sitä onkin. Uskonnolliset väitteet on virallisesti siirretty tosi/epätosi-arvioinnin ulkopuolelle, joten ne ovat kai vain uskouutisia.
Tohtori Alexander tekee selväksi, että hän tohtori eikä anna unohtaa sitä. Hän ei ole silti varsinainen tiedemies, vaan aivokirurgi. Hänen väitteensä, että tietoisuus ei perustu pelkästään aivotoimintaan, ei ole yhtään uskottavampi siksi, että hän on opettanut lääketiedettä ja leikellyt aivoja. Eivätkä hänen sanansa siitä uskottavammiksi tule, vaikka hän olisi ollut vakaumuksellinen ateisti. Tätä esim. Pasi Turunen painottaa: ”Kokemus on lääketieteellisesti ajateltuna poikkeuksellisen vahva haaste materialistiselle maailmankatsomukselle, joka pyrkii kieltämään sielun, kuolemanjälkeisen elämän, ja pelkistämään ihmisen tietoisuuden vain aivojen sähkökemialliseksi toiminnaksi. Tohtori Alexanderin, entisen vankkumattoman ateistin, materialistinen – ”mihin puu kaatuu siihen se maatuu” – maailmankatsomus muuttui kokemuksen myötä kertaheitolla. Se mitä hän ei ennen pitänyt lainkaan mahdollisena ja totena osoittautui hänelle vastaansanomattoman todelliseksi. Harvardissa lääketiedettä opettanut ja vuosikymmeniä aivokirurgina itse toiminut Alexander tiesi näet tarkkaan, mitä aivoissa tapahtuu ja ei tapahdu ja mikä tieteen mukaan piti olla mahdollista ja mahdotonta.”
Sam Harris kertoo kirjassaan Waking Up: A Guide to Spirituality Without Religion Alexanderin todenneen, että “ vaikka pidin itseäni uskollisena kristittynä, olin enemmän nimellisessä kuin todellisessa uskossa.” Hänen epäuskonsa ei ollut taatusti riittävän vahvaa tehdäkseen hänestä ateistin saati sitten vakaumuksellisen sellaisen. Tohtoriparkaa on myös moitittu siitä, että tämä oli vähällä päästä livahtamaan taivaaseen ilman Jeesuksen apua. Ei siis edelleenkään kunnon kristitty?
Pasi Turusen toinen todistus, jonka mukaan Alexander tiesi tarkkaan, mitä aivoissa tapahtuu, on myös epäilyttävä. Neurokirurgin täytynee tietää tarkoin aivojen anatomia, mutta tuskin hänen tarvitsee pohtia sitä, miten tietoisuus syntyy aivojen toiminnan seurauksena. Ei varsinkaan nyt, kun hän uskoo, että siihen ei materiaalisia aivoja tarvita. Sam Harris on neurotieteilijä, joten hänen tietämyksensä liittyy enemmän tähän toiminnalliseen puoleen. Hänessä on se paha vika, että hän ei ole ihan varma, onko tietoisuus pelkästään aivotoimintaa. Mutta ehkä se tässä tapauksessa tekeekin hänen väitteistään uskottavampia, koska hän on puolueeton tärkeimmän seikan suhteen?
Sam Harris toteaa, että melkein mikään Alexanderin selonteosta ei kestä tieteellistä tarkastelua. Hän tarkoittaa tällä sitä, miten tohtori selittää tieteellisin termein aivojensa osien olotiloja tuonpuoleisessa käyntinsä aikana ja mitä johtopäätöksiä hän näistä faktoista tekee. Toisin sanoen hän ei tiedä kunnolla, miten ne toimivat ja mitä erilaiset mittalaitteet niiden prosesseista kertovat?
Meillä on nyt tässä kaksi tiedemiestä, jotka ovat eri mieltä. En ole lukenut Alexanderin kirjaa, joten en pysty sanomaan hänen tekstinsä tieteellisistä arvoista mitään. Ja vaikka olisin lukenut, en pystyisi sittenkään. Mutta uskon mieluummin Harrisia ja myös syistä, jotka kaikki eivät kestäisi tieteellistä analysointia.
Eino J. (maallikkona)
Jälleen uutta tietoa – KIITOS – oikein hyvä!
– silmäilin mainitsemasi kirjan esittelyn (olen pitänyt niitä eräänlaisena kirjojen mainoksena, mutta tiedä sitten, kun toimittajat eivät sellaista työtä tee?)
Maallikkona ja teknisenä ajattelen aivojen toiminnan lakkaavan samaan tapaan kun taskulampusta loppuu patteri – valo himmenee (tai television kuva hiipuu, digikuva suttaantuu kun päivitykset jäävät väliin).
Jos sydän pysähtyy: Elvytämme tekohengitystä antamalla ja painelemme rintakehää, sydäntä, jotta aivot saavat veren mukana happea … virtaa
Rajakokemus lienee niitä muistikuvia joita syntyy kun aivot pätkivät kun happea ei enää tule – ja kun sydän elpyy – aivoissa on muistikuvia joko vahingoittumisen tai tiedon vääristymisen tuottamina JA potilas ne muistaa tai luulee muistavansa – aivot yhdistelevät tiettävästi asioita ennen koettuun …
Aivojen tavallinen häiriötila lienee humala, jonka vaikutuksesta henkilö on yleensä aggressiivinen – ja tulee jopa muistikatkoja. Huumeiden vaikutus on kuvattu lamaannuttavana ja ei-aggressiivisena …
Kun luin prof. Hämeen-Anttilan huumehistoriateosta, sen erilaisia näkyjä ja harhatiloja, mielleyhtymäni oli, että Raamatussa oleva Ilmestyskirja eri näkyineen sopii huumeiden alaisena olevan kertomuksiin … matkaan … mutta ennusmerkkeinähän sitä ilmeisesti luetaan ja tulkitaan? (hatarasti luettu, joten pahoittelut rinnastuksesta).
Lohdullisesti on sanottu, että luonto on tehnyt ns. luonnollisen kuoleman ihmiselle helpoksi … niin varmaan onkin. Moni toki suorastaan kituu taudin kourissa pitkäänkin, mutta moni vain nukkuu rauhallisesti pois elämästä kylänsä saaneena rauhallisesti.
Uskomukset helpottavat meitä valmistautumaan tuohon tapahtumaan, jolloin patterin loppuessa lähtömme on entistä rauhallisempi.
Mustamies
Kuulkeepas poijjaat, kun on yhen kerran kuollut,
niin ei kuollut tule ennee kertomaan mittee hiän on
nähnyt. Siellä mullan alla on myös aika pimmeetä !
Eino J. (maallikkona)
Kyllä Mustamies on oikeassa, ylösnousseita lienee yksi.
Erilaiset uskonnot tosin pohtivat elämän päätyttyä, mitä on sen jälkeen; entisajan kotiseutuni körttiläisillä oli vahva odotus tuonpuoleisen olotilan autuudesta, pelastuksesta ja armosta.
Tuo rajakokemuspohdinta on sekin monimutkainen, jos niin tahtoo, mutta pelkistän itse sen ’meinasin kuolla’ -kokemuksiin, kun tunnit eivät vielä olleetkaan täydet.
Pohtikoot tieteilijät, ovatko havainnot oikeita vaiko ’aivojen houreita’, kuten esim. monelle lääketokkurassa leikkauksen jälkeen heräämössä, vai mitä.
Jussi Kuosmanen
Tauno, sinä olet jopa minua kyynisempi ja se on paljon :). Olen lukenut tuon Eben Alexanderin kirjan. Ihan mielenkiintoinen lukukokemus.
Olen jopa kustantanut samasta aiheesta Jeffrey Longin kirjan Todisteita tuonpuoleisesta. Löytyy lue.fi -verkkokaupastamme. Tosin en kustantanut sitä siksi, että uskoisin asiaan, vaan ahneuttani. Siis, että ihmiset ostaisivat sen.
Mainitsemasi Sam Harrisin teos on tuttu myös. Hyvää ajattelua, niin kuin Harrisilta aina.
Kallistun laillasi enemmän ajattelemaan, että kuolemanrajakokemuksissa on kyse vain aivojen tuottamista tiloista, ei todellisista vierailuista ”rajan” takana. Jätän silti pienen mahdollisuuden myös ihmeelle.
Eli sille, ettei tietoisuus kuolekaan, eikä edes ole täysin riippuvainen aivoista. Se olisi lohduttavaa. Kevyttä ainakin. Olla tietoinen ilman fyysisiä rajoitteita, kipuja, himoja, pelkoja, hurmosta… pelkästään vain coolisti olla tietoinen. Ajattomasti.
Laikamies
Sittenhän sen tietää kun lakkaa keppi lopullisesti, taikka sitten ei…
Iltatähti
Tutkikaapa niitä kokemuksia jotka ovat ns. jaettuja kuolemarajakokemuksia ns. shared nde. Niitä ei mikään hapenpuute aivoissa tms. selitä. Olen sellaisen kokenut ja se mullisti maailmani ja elämänarvot. Näin ja kuulin tunnelin ja minulle puhuttiin telepaattisesti ja koin jumalan rakkauden ja armon.
Sam Parnian tutkimukset nde-kokemuksista ovat myös mielenkiintoisia.