Viherpiiperö

Olen yrittänyt eläkevuosinani elää terveellisesti. Ja mikä on sen terveellisempää kuin vihreät arvot. Nautin pari kertaa viikossa mössön, jonka koostumus on avokado, oliiviöljyä, sitruunan mehua ja joku vihreä kasvis kuten ruukkusalaatti, jääsalaatti tai mitä muuta tahansa, kunhan se on vihreää. Jos yrittäisin vielä käyttää luomutuotteita, tämä mössö, jota viherpiiperöksi kutsun, olisi jos nyt ei ihan niin ainakin melkein henkisen ja maallisen välisessä olotilassa.

Elää henkisesti tervettä elämää vaatii vähän enemmän. Yritän pysyä ajan tasalla ja siksi erehdyn usein lukemaan blogeja ja varsinkin niiden kommentteja. Niissä ei vihreitä tai vasemmistolaisia arvoja arvosteta. Jos annettujen kommenttien vihapuheiden määrät laskettaisiin, maksimin saavuttaisivat mielipiteet, joissa vihervasemmisto tuomitaan jyrkästi ja ehdoitta. Kaikki Suomen huonot puolet ovat tämän varsin epämääräisen ihmisryhmän (ovatko edes ihmisiä?) syytä. Jos vihreät, sosiaalidemokraatit ja vielä jyrkemmän linjan vasemmistolaiset lasketaan, lienee kyseessä puolet kansasta? Mutta he eivät puolusta itseään ainakaan niillä keskustelupalstoilla, joita olen sattunut lukemaan. Eivät kenties lue ollenkaan Iltalehden blogeja?

Olen itse vuosien varrella äänestänyt ainakin sosiaalidemokraatteja, vihreitä ja eri lajin vasemmistolaisia.  Isäni oli Vennamon kannattaja. Äitini äänesti kommunisteja ja luki Neuvostoliitto-lehteä. Hän oli sekä harras uskovainen että harras kommunisti. Hän tuskin kovin tarkasti tiesi, mitä tämä ideologia teoriassa sisällään piti. Hän osasi kyllä tietojensa perusteella kertoa, että Stalin oli aika ikävä veikko.

Molemmat vanhempani olivat syntyneet köyhiin oloihin, mikä tarkoitti, että elämisen tason suhteen olisi ollut ihan sama, kummassa yhteiskunnassa he olisivat ainakin nuoruutensa eläneet. Kun lähdin yliopistoon opiskelemaan, hän tiesi kertoa, että Neuvostoliitossa opiskelu olisi ollut ilmaista. Minun piti hakea lainoja, joille piti saada takaajia jne.  Isäni ajoi mökilleen Skodalla, mikä tuohon aikaan autoilun alinta tasoa. Joten ehkä ero on siinä, että Neuvostoliitossa hänellä ei olisi ollut kalamajaansa. Ainakaan sitä ei olisi datsaksi kutsuttu.

Joka tapauksessa minä perin heiltä asenteen, joka estää minua ikinä äänestämästä kokoomusta tai keskustaa. Omat mistä lie saamani arvot estävät minua myös koskaan äänestämästä kristillisen liiton edustajaa.

Mikään näistä ”ei ikinä”-vakaumuksista ei estä minua olemasta samaa mieltä joistain yksittäisistä mielipiteistä tai pyrkimyksistä kaikkien näitten suuntausten edustajien kanssa. Joten pitäisikö ihmisten yrittää elää terveellisesti myös näitten poliittisten asioitten suhteen niin, että kiinnitetään huomio vain mielipiteeseen eikä sen edustajan poliittiseen väriin? Mikä tahansa henkinen mössö voi väristään riippumatta olla pitkän päälle terveellistä purtavaa.

Blogin kirjoittajan pitää suosiota saadakseen valita aihe, joka jakaa ihmiset jyrkästi eri kasteihin. Hänen pitää sitten vielä kärjistää sanomansa näitten mielipiteitten suhteen jompaankumpaan suuntaan. Joten jos yrittää suunnata sanomansa siihen keskelle, kukaan ei blogia lue. Sen hyvä puoli on siinä, että ei sitä sitten haukutakaan. Ja huono puoli, että kehujakaan ei sikiä.

Kommentit

  • Ari Niemeläinen

    Tauno olen pohtinut viimeisen kappaleesi sanomaa monesti, mikä saa ihmiset lukemaan jotakin blogia? Kärjistäminen on tietysti yksi pointti ja toinen on taitava kirjoittaja, jolla on silmää päivän puheenaiheiden ja otsikoitten kanssa. Omien söhryjeni kohdalla en oikein löydä logiikkaa, millä ihmiset klikkaavat tuotoksiani. Artikkelikuva tuo kurkkaajia, varsinkin jos se on vanha. Profiilikuva, kun se on nuoresta ja kauniista varmasti kiinnostaa enempi kuin tämmöisen vanhan ukon pärstä, siksi vaihdoin purjeveneeseen. Linkki fb:ssa vähintäin tuplaa lukijat, mikäli toimittaja sinne laittaa. Itse olen otettu jo 200 näpystä ja yhdestäkin kommentista, olipa se plussaa tai miinusta, kunhan on koskettanut. Tykkäyksiä en itse viljele enkä näin ollen odotakaan. Jos pääsen yli 1000 katsojan, ajattelututtaa, kuinka monta lukijaa olen perusteellisesti kyllästyttänyt tarinoillani. Mikä lie, sittenkin kirjoituttaa? Klikkaatko, se on sinun valintasi!

  • Eino J. (maallikkona)

    Laitoin peukun oli syvällisesti pohdittu ja jotain samaa omien ajatuksieni kanssa (ehkä ajattelen sitten eläkkeellä jo 1:1)

    MAISTAN JOSKUS TÖKÖTTIÄSI: “Nautin pari kertaa viikossa mössön, jonka koostumus on avokado, oliiviöljyä, sitruunan mehua …” täytyy yrittää keventää

    (Luomusta en oikein tiedä, kun ihmiskunnan koko varmaan edellyttää “tehoviljelyä” ja luomu vaikuttaa hukkaavan vähäisiä viljelypinta-aloja, resursseja – vai tietäneenkö joku paremmin?).

    HENKINEN: “Elää henkisesti tervettä elämää vaatii vähän enemmän. Yritän pysyä ajan tasalla ja siksi erehdyn usein lukemaan blogeja ja varsinkin niiden kommentteja…. ” Asetan tavoitteekseni saman eläkevuosilleni.

    Nykyisin kommentteja tulee luettua vain SS:n plogeista ja jokunen harvoin muualta. Laitan peukun melko usealle bloggaajalle ja usein, kun jutussa on asiaa tai “olisin saattanut itsekin sen keksiä” tai on muuten vain mukava (kaupallisiakin ja poliittisia olen oppinut myös arvostamaan – asiallisin muodoin).
    KIITOS!

  • Mustamies

    Mustamies ei kirjoittele blogeja, kukas sitten kommentois ?
    Luen kyllä melekein kaikki SS:n bolgit ja välillä muitten lehtien vastaavat kirjoittelut.
    Pärstäkertoimen mukaan en lue blogeja, myös aiheen sisältö ratkaiseen ketä kannattaa kommentoijja !
    Politiikkoja on kiva kommentoijja, että hyö pysyis jalat muassa, eivätkä teki esityksiä joilla ei ole piätä eikä häntää !

Jätä kommentti

*