Naisyrittäjyys Brändi

Brändi syntyy tietoisen työn tuloksena tai sattumalta monien yhteyksien summana. Elettiin vuotta 1995 ja Suomi oli kovan myllerryksen tiellä. Olimme liittyneet Euroopan Unioniin ja uhkakuvat leijuivat ilmassa. Naisporukalla päätimme, ettei meitä voi lannistaa ja maaseutukeskuksen silloinen johtaja löi kiukaalle löylyä. Syntyi Kainuun naisyrittäjyys Leader. Ennen syntymää luin maanviljelysneuvos Aslak Fräntin ( 1916 -1984 ) kirjallisuutta ja palasin aina uudelleen teksteihin. Sanoma oli selkeä naisten on otettava vastuu EU aikaan siirryttäessä.

Tammikuussa 1997 rekisteröimme Kainuun naisyrittäjyys Leader ry:n. Yhdistys kantoi aina vuoteen 2009. Omistauduin täysillä toiminnan pyörittämiseen. Vilkaisu menneisyyteen ja tuijotus tulevaisuuteen vei mukanaan. Olin perustanut brändin Kainuun naisyrittäjyys Leader. Oli aika selvittää mitä tämä kummajainen merkitsi. Leader suuntasi Ranskaan ja oli jotain aivan ihmeellistä sanojen sekamelskaa, henkimaailman juttuja. Pian huomasin, ettei minun tarvinnut sitä ajatellakaan, sillä muut tekivät sen puolestani.

Olin Korsikalla kakkukilpailun tuomaristossa, leivoimme joulutorilla piparkakkuja ja tiesin että Napoleon oli syntynyt saarella. Vein perheeni tälle ihmeelliselle saarelle loman viettoon.
Jossakin vaiheessa ymmärsin, että päätökset tehdään Pariisissa. Yhteistyömme vaati paljon enemmän ruutia, kuin olin ajatellut. Järjestimme neuvotteluja Pariisiin, josta siirryimme Limogesiin. Juna vei eteenpäin.
Löysin itseni paikoista, joita en olisi voinut unessakaan toivoa. Ranskalaiset rakastavat kilpailuja ja kilpailukupongeissa oli selvitettävä mitä Kainuun naisyrittäjyys Leader tekee tai mistä yhteydestä Kainuun naisyrittäjyys tunnetaan. Sain kertoa EU johtajana kaiken mitä tiesin Suomesta ja lopulta kutsuin kaikki kylään. Matkailu Suomen ja Ranskan välillä oli kingiajatus, josta matkailupiireissä on puhuttu paljon.
Kaikki johti siihen, että loimme perustan yhteistyölle. Sain olla allonharjalla katsomassa mihin yhteistyömme johtaa. Kansallispukuni oli tuhraantunut retkilläni ja ihmiset halusivat minun yhä uudestaan pukeutuvan siihen.
Naisten määrä on lisääntynyt suurlähetystöissä ja pidän sitä tärkeänä. Suurlähetystöjenkin on avauduttava ja jalkauduttava ajan hengessä. He ovat osaltaan suomalaisen kulttuurin viejiä.

Kommentit

  • Tuula Kyyrönen

    Kiitos Anneli hyvästä esimerkistä, miten unelmista voidaan tehdä totta, kun tietoisesti, sisukkaasti ja yhteistuumin siihen pyritään.

    Virkistävä esimerkki verkostoitumisesta ennakkoluulottomuudesta!

Jätä kommentti

*