Kesät talvet kelloja siirrellen

Vihdoinkin on kelloja siirretty ja valmistaudutaan kesän viettoon. Minäkin söin ensimmäisen jäätelötuutin tänään enkä voinut vastustaa mielihalujani. Näin kevään alkaessa olen aina tehnyt jotain innostavaa ja niin tänäkin keväänä. Ilmoittauduin Itä-Suomen avoimeen yliopistoon opiskelemaan Ravintotieteitä. Ruoka on ollut aina lähellä minua ja halu oppia uutta kulkee mukanani. Vielä jos saan jakaa tietoa siitä kiinnostuneille tunnen olevani huipulla. Kesän odotus on yhtä juhlaa, sillä edellinen sateinen kesä on vielä liian hyvin muistissa ja toivon, ettei samanlaista tulisi.
On jännittävää tutustua opettajiin ja opiskelukavereihin. On mielenkiintoista jakaa reseptejä ja innostua aina uudestaan ja uudestaan. Jospa oppisin tekemään kalakukon sillä oikealla savolaisella tavalla. Siinä onkin kilvoittelemista.
Muistan, kun pikkutyttönä pyörin kotitalousnaisten perässä kotimme keittiössä ja ihailin, että minustakin tulee kotitalousneuvoja. Olin työssä kaksitoistavuotta ennen EU työtäni ja pidin siitä. Sain liikkua paljon ja kulkea paikasta toiseen. Siinä tulivat tutuksi Suomussalmen perukat, Iisalmen kaupunki ja Savon järvimaisemat.
Tulin huomaamaan, että olen liikkuvainen luonteeltani ja minua ei pysäytä mikään. Ei edes perheeni, joka vaikuttaa hyvin usein siltä kuin olisi kokonaan ulkona kartalta.
Liikkuminen on terapeuttista ja pitää nuorekkaana. Silloin ei kerkeä kolotukset vaivaamaan eikä taudit tarttumaan. Nyt vaan kesää odottamaan ja yrttejä kasvattamaan. Värikäs ruokalautanen on terapiaa jo itsessään.

Jätä kommentti

*