Ensimmäisen kosketuksen sain maahanmuuttajiin, kun Kajaaniin saapuivat ensimmäiset maahanmuuttajat kymmenen vuotta sitten. Kaupunki oli päättänyt ottaa ensimmäisten joukossa uusia asukkaita. Olimme vastaanottamassa heidät, perheissä alettiin etsiä majoitusta ja sukkien neulominen käynnistyi myös.
Olin kaupungin sosiaali – ja terveyslautakunnan varapuheenjohtajana tuolloin. Näin myös pääsin näkemään maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyvän prosessin hyvin läheltä. Meille palkattiin henkilökuntaa ja tiedotettiin kaupunginvaltuuston kokouksissa miten kotoutuminen onnistui. Yllätyksiä tuli aina vastaan, mutta niistä selvittiin. Samalla saimme hyvää tietoa siitä miten pitää toimia eri kulttuurista tulleiden ihmisten kanssa. Yhteismajoitus onnistui hyvin, mutta pian huomasimme että oli sittenkin parempi hajauttaa heidät ympäri kaupunkia. Lähemmäksi tavallisen suomalaisen elämää. Lapset olivat päiväkodeissa, nuoret kouluissa ja vanhemmat opettelivat kieltä. Kajaanin Unwoman ja Kajaanin akateemiset naiset aloittivat lukupiirin maahanmuuttajanaisille. Siitäkin saimme hyviä kokemuksia. Ehkä kuitenkin parasta on ollut päästä keskustelemaan suomen kielellä niiden maahanmuuttajien kanssa, jotka ovat oppineet kielen. Heistä saamme hyviä yhteyshenkilöitä valtaväestön ja monikulttuurisuuden välille. Työpaikkojen on tärkeää rohkaistua ottamaan harjoittelijoita ja opastamaan suomalaiseen kulttuuriin. Näin vältetään väärinymmärrystä ja vältytään virheiltä. Onnea ensi kohtaamiseen!