Yllätyin suuresti, kun ystäväni ilmoitti sosiaalisessa mediassa, että hänen poikansa oli Pariisissa pelimatkalla ja siellä oli räjähtänyt. Uutinen tuli puskan takaa ja pian sosiaalinen media täyttyi tiedosta. Kiitos tiedotuksen. Nämä tiedot ovat erittäin tärkeitä meille kotijoukoille joiden jälkikasvu on ulkomailla. Monella meistä on ystäviä ja moni on matkaillut Pariisissa useinkin muodin, kulttuurin ja kulinarismin keskuksessa.
Ranska on osannut tuotteistaa historiansa esimerkillisellä tavalla ja se ei jätä ketään kylmäksi. Pariisin tunnelman tuntee pienillä kujilla ja kuppiloissa. Voi vaan ihmetellä Napoleonin suuruuden hulluutta, kun hän rakensi valtaisat kulkuväylät Euroopan pääkaupunkiin. Pieni, suomalainen ihmettelee miten suuri maailma Ranskan sisältä avautuu. Ne pienet, harvat kujat muuttuvat suuriksi, kun ranskalainen kertoo puoli päivää paikan historiasta.

Ruokailu on traditio, jota ei sovi unohtaa koskaan. Ruokailuun on varattava aina aikaa.
Ruokailun suunnittelu aloitetaan aamulla ja päätetään yhdessä mitä syödään. Kaikki istuvat yhdessä ruokapöydän ympärille. Lapset voivat poistua pöydästä aikaisemmin. Rakkaudesta ruokaan syntyy yhteinen tunnelma, josta nautitaan. Koskaan ruokapöydässä ei keskustella työasioista. Käydään kuulumisia ja parannetaan maailmaa. Suomessa on myös sanonta ” se on maailmanparantaja ”, kun tarkoitetaan taiteellista ihmistä.
Joskus tällaisia maailmanparantajia tarvitaan, sillä heillä on usein elämänkokemus hallinnassaan. Musiikilla on myös ihmeellinen voima lähentää kulttuureja. Olen päässyt kokemaan sen aidoimmillaan, kun musiikkikoulu kiersi konsertoimassa Ranskan kirkkoja.
Helena Petäistö on suomalaisten paras Ranska asiantuntija ja hän on kuvannut kirjoissaan sillä vakavuudella, jolla ranskalainen suhtautuu ruokaan.